Laatokan Karjalan Talvisota: Itä-Lemetin motti

Kuvaus:

Itä-Lemetin motti eli Kenraalimotti syntyi suomalaisten suuren saarrostushyökkäyksen myötä tammikuun 1940 alussa, ja se laukesi reilut 50 päivää myöhemmin helmikuun lopussa. Motti oli varsin tulivoimainen, sillä sen sisällä taisteli 3260 puna-armeijalaista ja kymmeniä panssarivaunuja. Motissa olivat myös puna-armeijan 18.D:n ja 34.Kev.Hv.Pr:n johto, prikaatinkomentajat (kenraalimajurit) Kondrašev ja Kondratjev.

Nimitys Itä-Lemetin motti tulee siitä, että seudulla oli kaksi tilaa/taloa, joiden kummankin nimi oli Lemetti. Toinen jäi Itä-Lemetin motin sisäpuolelle. Tuosta talosta puolitoista kilometriä luoteeseen, Koirinojan (puron) länsipuolella sijaitsi toinen Lemetti-talo ja varsinainen Lemetin kylä eli Länsi-Lemetti. Suomalaisjoukot katkaisivat Lemettien välisen tieyhteyden tammikuun 1940 alkupuoliskolla, ja Länsi-Lemetin motti laukesi 4.2.

Itä-Lemetin motti oli melko laaja; parin kilometrin pituinen ja usean sadan metrin levyinen, ja tämä seikka mahdollisti saarretuille liikkuvan puolustuksen järjestämisen. Alue sisälsi Lemetin talon peltoaukean sekä maantien varren Makkara-, Muna- ja Lättäjalka-nimisille kukkuloille kaivetut ampumahautaverkostot ja korsut. Huolto tapahtui ilmateitse. Suomalaisjoukot hyökkäsivät mottia vastaan eri suunnilta tammi-helmikuussa, mutta valtausyritykset kilpistyivät motin puolustajien ja panssarivaunujen aggressiiviseen tuleen. Sitten helmikuun puolivälissä motin aluetta ryhdyttiin aktiivisesti supistamaan sen eri laidoilta iskuosastojen yöhyökkäyksillä. Näissäkin taisteluissa omat tappiomme nousivat varsin suuriksi, mutta iskuosastojamme alkoi päästä maantien tuntumaan molemmilla puolilla, ja motin pinta-ala supistui yö yöltä.

Suomalaisjoukkojen ratkaiseva hyökkäys motin tuhoamiseksi oli tarkoitus aloittaa 28.2. kello 22, ja joukot olivat ryhmittymässä tätä varten valmiiksi illan hämärässä. Silloin tapahtui motin paniikinomainen ulospurkautumisyritys, kun motin väki ryntäsi liikkeelle kahtena isompana osastona, joista toinen lähti eteläkaakkoon Mustasuon suuntaan ja toinen itäkoilliseen kohti Vuortanajärven lounaispuolta. Mustasuon suuntaan lähtenyt osasto kohtasi avuksi lähetetyn oman hiihto-osastonsa ja selvisi omalle puolelle. Perille pääsi yhteensä 1240 sotilasta, joista sairaita ja haavoittuneita noin 900. Samassa suunnassa pääsi omien puolelle sotamieheksi naamioitunut prikaatinkomentaja (kenraalimajuri) Kondrašev, joka teloitettiin Pitkärannassa 4.3.1940.

Motista itäkoilliseen lähtenyt osasto tuhoutui jokseenkin kokonaan, sillä sen tappioiksi tuli 850 kaatunutta ja 660 kadonnutta. Tästä joukosta kaatui yli 300 päällystöön kuuluvaa upseeria ja näiden suojausosaston sata sotilasta Vuortanajärven lounaispuolella, kun joukko harhautui reitistä ja osui Jääkäripataljoona 4:n komentopaikalle, missä käytiin kolmetuntinen taistelu 29.2. aikaisin aamulla. Kaatuneiden joukossa olivat myös 34.Kev.Hv.Pr:n komentaja, kenraalimajuri Kondratjev  ja esikuntapäällikkö, eversti Smirnov.

Itä-Lemetin mottialueelta saatiin suuri sotasaalis, mm. 71 panssarivaunua, 268 erilaista autoa, 200 autokuormallista ammuksia, 12 panssariautoa, kymmenen traktoria ja kuusi tykkiä. Puna-armeijan divisioonista Talvisodan suurimmat tappiot kärsi juuri 18.Jalkaväkidivisioona, kokonaistappiot yli 9000 miestä. Divisioonan tukena ollut 34.Kevyt Hyökkäysvaunuprikaati menetti koko kalustonsa, josta taottiin Panssarikeskuskorjaamolla Varkaudessa Jatkosodan hyökkäysvaiheen panssarijoukkojemme ydin. ENa 2017.