Laatokan Karjalan Talvisota: Taistelu JP 4:n leirialueella

Kuvaus:

Helmikuun 1940 alussa Jääkäripataljoona 4 siirtyi Nietjärveltä Käsnäselkä - Lemetin tienhaara -maantien pohjoispuolelle. Tehtävänä oli torjua eteläkaakosta Itä-Lemetin motin suuntaan pyrkivät puna-armeijan hiihto-osastot maantien eteläpuolisella erämaa-alueella. Pataljoonan komentopaikka perustettiin reilut 600 metriä Veelammen lounaispuolelle Rämeojan pohjoispuolelle. Tälle alueelle sijoittui myös pataljoonan viestikeskus ja muut vastaavat tukitoiminnot. Helmikuun puolivälin jälkeen JP 4:n tehtävät alkoivat painottua yhä enemmän Itä-Lemetin motin tuhoamiseen, ja motin pinta-alaa supistettiinkin yöllisten hyökkäysten tuloksena pala palalta yhdessä muiden joukkojen kanssa.

Samaan aikaan puna-armeija laati suunnitelmia saarroksissa olevan joukkonsa ulosmurtautumisesta. Pääsuunnitelmaksi muodostui, että ulosmurtautuvia joukkoja vastaan etenisi kolme hiihtopataljoonaa, ja että vetäytymisreitin varmistamiseen käytettäisiin  myös muita joukkoja. Yleisesti toiminnan ajoitus ja kyky edetä molemmista suunnista oikeaan paikkaan oikeaan aikaan olisivat avainasemassa. Operaatio kaavailtiin toteutettavaksi 29.2. aamusta alkaen.

Suomalaisjoukkojen eri puolilta ahdistamat Itä-Lemetin motin 3260 puna-armeijalaista olivat kuolemanpelosta kaaosmaisessa tilassa, eivätkä he malttaneet odottaa avustavia tovereitaan. Helmikuun 28. päivän illan hämärtyessä motin väki lähti liikkeelle uraa-huudon siivittämänä kahtena isompana osastona, joista toinen lähti eteläkaakkoon Mustasuon suuntaan ja toinen itäkoilliseen kohti Vuortanajärven lounaispuolta. Suomalaiset tulittivat laumoina vyöryviä vihollisia edestä, sivuilta ja takaa. Yön aikana Mustasuon suuntaan lähtenyt osasto kohtasi avuksi lähetetyn hiihto-osaston suolla ja selvisi omalle puolelle. Tässä osastossa oli jäljellä 1240 sotilasta, joista sairaita ja haavoittuneita noin 900. Samassa suunnassa omien puolelle pääsi sotamieheksi naamioitunut 18.Jalkaväkidivisioonan komentaja, kenraalimajuri (prikaatinkomentaja) Kondrašev, joka tunnistettiin Pitkärannan sotasairaalassa ja teloitettiin sairaalan pihalle 4.3.1940.

Motista itäkoilliseen lähtenyt osasto tuhoutui jokseenkin kokonaan, ja sen tappioiksi tuli lopulta 850 kaatunutta ja 660 kadonnutta. Joukon upseeriosasto erehtyi suunnitellusta reitistä yön pimeydessä ja osui JP 4:n komento- ja leiripaikalle (koordinaatti). Myöhemmin todettiin, että osaston kärki oli valinnut vajaan kilometrin liikaa lounaassa kulkeneen uran, joka oli syntynyt JP 4:n puhelinjohdon varteen helmikuun aikana. Johto ja ura menivät suoraan pataljoonan komentopaikalle. Helmikuun 29. päivän aamuhämärässä käytiin kolmetuntinen taistelu, jossa komentopaikan 60-päinen runkomiehitys - viestimiehet, toimitusjoukkueen miehet, hevosmiehet, ryhmä nuoria ja vanhoja jääkäreitä, komentopaikan keittäjät ja lähetit, ym. - tuhosi osaston. Taistelun jälkeen JP 4:n komentopaikan maastosta löytyi 310 kaatunutta upseeria. Heidän joukossa olivat muun muassa 34.Kev.Hv.Pr:n komentaja, kenraalimajuri Kondratjev ja kolme everstiä. Lisäksi osaston mukana olleen suojueen miehistä oli kaatunut satakunta.

Reilu tunti taistelun jälkeen huomattiin, että äsken tuhoutuneen joukon ulosmurtautumista avustamaan lähetetty puna-armeijan hiihto-osasto oli ilmestynyt JP 4:n komentopaikasta kilometrin verran koilliseen sijaitsevalle kukkulalle ("Sydänkukkulalle"). Mutta osasto oli saapunut 4-5 tuntia liian myöhään paikalle, eikä avustettavia ollut enää olemassa. Myöhään siksi, että panikoivat ulosmurtautujat olivat lähteneet liian aikaisin liikkeelle. JP 4 ja kaksi lisäkomppaniaa saartoivat avustusosaston em. kukkulalle ja tuhosivat sen pääosat 29.2.-2.3.1940 käydyssä taistelussa. ENa 2017.