Ensimmäisen T-34-panssarin valtauspaikka Syväri

Kuvaus:

Jatkosodan ensimmäinen T-34-panssarivaunu vallattiin viholliselta Syvärin voimalaitoksen lohkolla lokakuussa 1941. Tapahtumien kulku oli seuraava.

Venäläiset aloittivat voimalaitoksen lohkolla vastahyökkäyksen 2.10.1941 iltapäivällä. Lohkon puolustuksen tukena olleet omat T-26-panssarivaunumme ajoivat tuliasemaan ja avasivat tulen neljää hyökkäävää taisteluvaunua vastaan. T-26:t ampuivat noin 40 laukausta, mutta tuloksetta, sillä useimmat ammukset kimpoilivat tehottomina venäläisvaunujen kyljistä. Vihollinen ei ampunut vaunuillaan kertaakaan, ja kohta ne kääntyivät takaisin. Kukaan suomalainen ei ollut nähnyt tällaisia vaunuja aikaisemmin. Myöhemmin selvisi, että ne olivat T-34-vaunuja.

Samana iltapäivänä alkoi uusi hyökkäys, ja nyt kahdeksantoista T-34-vaunua alkoi edetä kohti suomalaisasemia. Vaunuista onnistuttiin tuhoamaan viisi. Tieuran kohdalla rintama taipui väliaikaisesti, mutta hyökkäys torjuttiin. Taistelun päätyttyä jalkaväkimiehet kertoivat, että yksi vihollisvaunu oli juuttunut ehjänä etulinjan omalle puolelle kannon päälle. Panssarijoukkueen johtaja, luutnantti Niittylä, alikersantti Laitinen, panssarimies Viitanen ja panssarimies Heino lähtivät valtaamaan vaunua. Huomattiin, että T-34 oli jäänyt kiinni kahteen kantoon. Vaunun miehistö oli paennut. Heino meni pohjaluukusta sisään, löysi pääkatkaisijan ja käynnistimen, muttei onnistunut käynnistämään vaunua. Syytä tähän selviteltäessä huomattiin, että kantojen varassa olevan T-34:n käynnistysmoottorin hammaspyörä ei osunut oikeassa asennossa käynnistyshammaskehään.

Tehtiin niin, että toinen kanto räjäytettiin pois ja toinen kanto sahattiin poikki. Vaunun rungon asetuttua suoraan T-34 hyrähti käyntiin. Vaunu oli aivan uusi. Tykillä oli ammuttu vasta neljä kranaattia. Panssarimies Heino ajoi vaunun Linjatietä pitkin Podporozeen ja Muurmannin rautatiesillan kautta Syvärin asemalle, missä se kuormattiin junaan ja vietiin Petroskoihin lokakuun 1941 aikana. Vaunu osallistui Karhumäen valtaustaisteluun joulukuussa 1941.

T-34-vaunua kutsuttiin sotavuosina Sotkaksi. Nimen syntytarina on seuraava. Panssaripataljoonassa palveli muuan tammelalainen panssarimies Suominen, joka työskenteli Tammelan Pyhäjärvellä Sotka-nimisen hinaajan laivamiehenä ennen sotia. Kavereilleen Suominen kertoi tarinoita Sotkasta ja kehui sen pitkää savupiippua alinomaa. Kun panssarimies Heino ajoi ennennäkemättömän T-34:n Äänislinnan rautatieasemalta Panssaripataljoonan leirialueelle, joku totesi vaunumallin ja sen pitkän piipun nähdessään, että "tuolta se Suomisen Sotka nyt tulee." Näin oli lausuttu vaunumallin kastesanat, ja tuo nimitys jäi yleiseen käyttöön.

T-34-vaunua pidetään eräänä toisen maailmansodan parhaimmista taistelupanssarivaunuista. Vaunu painoi 28,5 tonnia, mutta se oli ketterä. Siinä oli 500 hevosvoiman dieselmoottori, jonka avulla se saattoi saavuttaa 55 kilometrin tuntinopeuden tieoloissa. Leveiden telaketjujensa ansiosta vaunu oli maastokelpoinen. Vaunun muotoilu oli virtaviivainen, ja tykin kaliiperi oli 76,2 millimetriä. Toisen maailmansodan loppuun mennessä NL valmisti 39 700 kappaletta T-34-vaunuja. Näistä noin 11 000 oli vuonna 1943 käyttöön otettua uudempaa mallia T-34/85. Vaunu pysyi neuvostoarmeijan pääkalustona 1950-luvulle. T-34:n valmistus päättyi vuonna 1964, mihin mennessä sitä oli sodan jälkeen valmistettu lisää 12 000 kappaletta. Suomen Puolustusvoimien käytöstä viimeinen T-34 poistettiin vuonna 1962. Enimmillään vaunuja oli ollut kolmetoista. ENa 2017.