Kaskana-Tarsepol -tieura Aunus

Kuvaus:

Jatkosodan Pyhäjärven ja Kaskanan taistelujen jälkeen 7.Divisioona sai käskyn hyökätä suoraan itään syyskuussa 1941. Tuo länsi-itäsuuntainen eteneminen ei kuitenkaan kävisi helposti, se ymmärrettiin. Välimatkaa lähtöpisteestä Kaskanan kylästä tavoitepisteeseen Muurmannin radanvarren Tarsepoliin oli 37 kilometriä. Kyliä yhdisti vain kinttupolku, ja maasto oli sen verran vaikeakulkuista kuusikkokorpea, ettei divisioona voinut kuvitella saavansa edes jalkaväkensä taistelevia osia läpi - puhumattakaan kuorma-autoista, henkilöautoista, hevosajoneuvoista, tykeistä ja tykinvetäjistä - ellei joukko ensin olisi rakentanut tietä itselleen.

Niinpä 7.Divisioona teki itselleen tien siirtymällä työryhmitykseen, ja jakamalla polun 3-6 kilometrin pituisiksi tieurakkaosuuksiksi. Pataljoonat ja patteristot olivat kukin omalla osuudellaan tietöissä 18.-22.9.1941. Kirveet paukkuivat, pokasahat soivat, ja lapiot kirskahtelivat. Tietä varten raivattiin 6-7 metrin levyinen ura, tasoiteltiin sen pinta ja aseteltiin puunrungot katteeksi poikittain. 7.D:n Pioneeripataljoona 35 teki vaativimmat ja eniten ammattitaitoa vaativat kohdat, kuten sillat, rummut ja paalutukset. Näin syntyi siis tuo tie, kapulatie. Tienteon aikana divisioonan miehet söivät Kaskanassa sotasaaliiksi saadun 300-päisen lehmälauman. Lehmistä riitti viikon ajan monta kiloa lihaa jokaiselle tietyömiehelle.

Tietyömaa Kaskana-Tarsepol 37 km oli Jatkosodan hyökkäysvaiheen erikoisin ja suuritöisin rakennusprojekti. Se oli samalla esimerkki siitä, kuinka määrätietoisen joukon käsissä erämaa voi suhteellisen lyhyessä ajassa kokonaan menettää passiivisesti suojaavan luonteensa sodankäynnissä.

Kapulatie valmistui 23.9., jolloin ensimmäiset neljätoista kuorma-autoa pääsivät Tarsepoliin. Jo kaksi päivää aikaisemmin divisioonan jalkaväkikärki oli edennyt ja vallannut Tarsepolin sekä katkaissut Muurmannin radan tällä tasalla. Näin Keski-Aunuksen erämaa ei ollut suojannutkaan neuvostojoukkoja, joiden oli käsketty kokoontua junanradan puolustukseen. Ne osasivat kaikkein vähiten odottaa divisioonavahvuista hyökkäystä, joka tuli läpipääsemättömänä pidetystä metsästä. Näin lännestä tullut suomalainen hyökkäyskiila (7.D) ja etelästä tullut suomalainen hyökkäyskiila (Osasto Lagus) kohtaisivat toisensa Latvan alueella, ja neuvostojoukkojen vastarinta murtui ja romahti Aunuksen kannaksella. Ja tästä samasta Kaskana-Tarsepol -tiestä oli suuri hyöty Jatkosodan viivytysvaiheessa kesällä 1944, kun 7.Divisioonan pääosat vetäytyivät sen kautta länteen. ENa 2017.