Selänteenmäki; majuri Ehrnroothin haavoittumispaikka

Kuvaus:

Majuri Adolf Ehrnrooth haavoittui vaikeasti rajataisteluissa Uukuniemen Parikan kylän Selänteenmäessä 1.7.1941 illansuussa. Ulla Appelsin kertoo tapauksesta kirjassaan Adolf Ehrnrooth, kenraalin vuosisata:

Ja mitä he näkevätkään: aukealla on neuvostoliittolaisten moottoroitu, raskas tykkipatteri, jonka edessä ovat jo vetäjät valmiina siirtääkseen sen parempaan paikkaan. Majuri Ehrnrooth innostuu. Tämä saalis on saatava! - Minä huusin pojille, että nämä ovat liian hyviä tykkejä, jotta ne voitaisiin jättää ryssille.

"Me hyökkäämme!" Ehrnrooth käskee ja lähtee juoksemaan. Suomalaisten joukko lähtee kiiruhtamaan tykkejä kohti. Majuri itse hyökkää etunenässä pää pystyssä, mutta tykit jäävät häneltä saamatta. Ehrnrooth ei tiedä, että paikalle on jätetty venäläistä jalkaväkeä varmistamaan tilannetta. Neuvostoliiton sotilaat päästävät suomalaiset noin 20 metrin päähän ja avaavat sitten tulen. Yksi maali heillä tuntuu olevan täysin selvä: suomalaisryhmän edessä kiiruhtava, punahousuinen ratsuväen upseeri.

- Törmäilemällä tapattaa itsensä hyvin helposti. Ehrnrooth tunnustaa vuosikymmeniä myöhemmin. viisauden, jonka hän oppi tuona päivänä. - Minä näin, kuinka pusikosta nousi ruskeapukuinen mies, tähtäsi ja laukaisi. Mitään ei ollut tehtävissä. Laukaus ei kuitenkaan onneksi osunut rintaan, vaan oikeaan olkaan. Ehrnroothin ase putoaa kädestä, ja hän kaatuu maahan ja pyörii ympäri. Valtava kipu rusentaa vartaloa. - Se on aikamoinen tälli, kun niin läheltä tulee luoti.

Sen jälkeen hänen vierelleen alkaa sataa käsikranaatteja. Ehrnrooth ei ehdi pakoon. Hänellä on onnekseen kypärä päässään, ja siksi hän yrittää suojautua työntämällä kasvonsa turpeeseen. Kypärä kolahtaa, kun yksi kranaateista osuu siihen. Se vierähtää lähelle ja räjähtää. Kypärä häviää saman tien. - Kypärä suojasi päätäni. Jos minulla ei olisi ollut sitä, en olisi tässä. Yhdestä kranaatista sinkoutuu sirpaleita vasempaan kylkeen, mistä Ehrnroothilla on yhä muistona 35 sirpaletta koteloituneena vartalossaan. Seuraavan sirpaleet osuvat reiteen ja repivät sen pahoin. Sen jälkeen räjähtää kranaatti lähellä vatsaa. - Se tuntui siltä kuin olisi työnnetty poltinraudat vatsaan. Silloin minä sain tarpeekseni

Ehrnrooth makaa maassa omassa verilammikossaan, lähellä omia kaatuneita aseveljiään. Hän kuitenkin päättää, ettei vihollinen saa häntä näin. Kivut ovat ehtineet hetkeksi kadota, mutta nyt ne palaavat entistä kovempina. Veri valuu maahan, kun hän nousee tuskistaan huolimatta ylös ja raahautuu konepistooliluotien saattamana muutaman metrin päässä olevan mökin suojaan. Haavoittunut mies lysähtää selälleen maahan, iltaruskon värittämän taivaan alle. Kivut kaikkoavat. äänet häviävät. Rauha laskeutuu sisimpään.

Ehrnroothin aika ei kuitenkaan ole vielä koittanut. Hänen taistelulähettinsä Eino Lottanen on huomannut tilanteen ja lähtenyt hakemaan apua. Kaksi suomalaissotilasta ilmestyy talon kulmalle ja ottaa vaikeasti haavoittuneen Ehrnroothin kantaakseen. - He ottivat jaloista ja olkapäistä kiinni ja kantoivat noin pari sataa metriä. Haavoittunut majuri lepää hiljaisena, liiankin hiljaisena miesten käsissä. He laskevat Ehrnroothin rauhallisesti kesäiselle kedolle. Silloin kuuluu Ehrnroothin ääni: - En ole vielä kuollut. Miehet tarttuvat kiireesti Ehrnroothiin ja kantavat tätä eteenpäin. Lähellä on tarmokkaan Lottasen ansiosta paikalle ajanut ambulanssiauto, jossa oleva lääkäri pudistelee päätään majurin kunnon nähdessään. Ehrnroothille annetaan kipujen lievittämiseksi morfiiniruiske, ja majuri vaipuu pian tajuttomuuden tilaan. Hän muistaa, että ennen hämärän maille siirtymistään hänen saappaitaan yritetään riisua jalasta. Ehrnroothista tuntuu, että toisen saappaan mukana on lähteä koko jalka samalla kertaa. - Ottakaa puukko, hän kehottaa auttajiaan, jotta nämä saisivat jalkineen helpommin irti. - Voi, voi, siinä meni hienot jatsarit, huokaisee Lottanen.

Uskollista Lottasta Ehrnrooth saa muullakin tavoin kiittää pelastumisestaan. Kohtalon oikusta taistelulähetti on nimittäin juuri ennen hyökkäystä edeltävänä yönä lämmittänyt majurille saunan ja poiminut hänelle sen jälkeen repusta puhtaat, silkkiset alusvaatteet. Kranaattien auki repimään vatsaan on sotkeutunut vain puhtaita silkkikuituja, ei likaisia vaatteenriekaleita, jotka olisivat voineet aiheuttaa pahan tulehduksen.

Ehrnrooth leikataan pari tuntia haavoittumisen jälkeen Punkaharjulla sotasairaalassa. Nuoret kirurgit kursivat riekaleina olevan majurin vähä vähältä kokoon, mutta harva lääkäri silti uskoo hänen selviävän hengissä. 6. heinäkuuta Ehrnrooth hämärästi erottaa, että pitkä, uljasryhtinen mies seisoo hänen vuoteensa vieressä. - Majuri Ehrnrooth ei kuole. Minä olen nähnyt niin monta vaikeasti haavoittunutta elämäni aikana. Hänellä on kirkkaat silmät, sotamarsalkka Mannerheim sanoo seurueelleen, kunnes siirtyy seuraavaan huoneeseen.

Myöhemmin Jatkosodassa Ehrnrooth toimi Jalkaväkirykmentti 7:n komentajana. Rykmentti taisteli torjuntavoitot Siiranmäellä, Äyräpäässä ja Vuosalmella kesällä 1944. ENa 2017.