Kuusiniemen tukikohta Seesjärvi Aunus

Paikka:

Kuusiniemen tukikohta Seesjärvi Aunus

ID:

009090147

Sijainti:

Kuvaus:

Kuusiniemi oli eräs tukikohtamme Seesjärven etelärannalla. Yöllä 17.3.1944 venäläiset hyökkäsivät tukikohtaan saartaen sen. Osasto Törni lähti läheisestä Jouhivaaran kylästä liikkeelle, aloitti vastahyökkäyksen ja löi vihollisen takaisin Seesjärven pohjoispuolelle. Taistelualueelta löydettiin kaatuneita vihollisia 83. Vankeja saatiin 32. Omia kaatui kuusi.

Jääkäri Mauno Koivisto muisteli taistelua: Kevättalvella 1944 venäläiset hyökkäsivät yli Seesjärven ja yrittivät vallata Kuusiniemen kärjessä olevan tukikohdan. Hälytyksen saatuamme lähdimme autoilla Kuusiniemen suuntaan ja jatkoimme sitten matkaa suksilla. Komppanian päällikkö kulki 1. joukkueen mukana, johon minäkin kuuluin, niemen vasenta puolta järven jäätä pitkin aivan rannan tuntumassa. Kun tulimme linnoitetun tukikohdan kohdalle, näimme järvellä taivaanrannassa suuren määrän venäläisiä poistumassa. Ne olivat ampumamatkan ulkopuolella. Silloin tukikohdasta huudettiin: "Niitä on tuolla toisella puolella vielä!"

Lähdimme kiertämään tukikohdan ohitse oikealle. Jäällä oli kaatuneita ja haavoittuneita venäläisiä. Tulin yhden suksiensa päällä maanneen haavoittuneen kohdalle. Hän oli menettänyt ilmeisesti paljon verta, vapisi kylmästä, pelosta ja verenhukasta ja näytti päätänsä, eli pyysi tuskiensa lopettamista. Minä jatkoin matkaa ja huomasin, että joku takana tuleva alkoi antaa ensiapua. Kun olimme hiihtäneet vähän matkaa, alkoi rannasta tulla tulta, jonka johdosta kärjessä kulkeneet joko kaatuivat tai heittäytyivät lumelle. Olin vähän kauempana tulossa ja käännyin takaisin mennen tukikohdan kohdalta jäältä pois ja aloin edetä rannan suunnassa. Meidän porukkamme olivat silloin jo aika lailla sekaisin, emmekä tienneet missä oli omia, missä vihollisia.

Päädyin myrskyn kaataman mäntyjuurakon taakse, jossa oli muitakin meidän miehiämme. Kersantti Sällinen lähti ryömimään juurakon ohitse, mutta hänet ammuttiin siihen. Joku huusi oikealta kysyen, missä oli omia. Nousin toiselle polvelle ja huusin: "Täällä!" Samassa kuului laukauksia hyvin läheltä, ja kuula lävisti lumipukuni hupun.

Joukkueemme 1. ryhmään kuulunut alikersantti Erkki Lamminen oli sopivalla hollilla ja heitti muutaman käsikranaatin oletettuun vihollisen olinpaikkaan. Lamminen oli minusta oikealle eli mantereelle päin, ja kuultuaan, missä minä olin, heitti käsikranaatin siihen minun eteeni. Heti syntyi vastapuolella liikettä. Lammiselle annettiin muiden mukanaan tuomia käsikranaatteja, ja niin hän jatkoi heittelyä. Joku venäläinen sytytti liekinheittimen, jonka suihku meni ensin ylöspäin. Kun hän alensi sitä ja suuntasi sen siihen suuntaan, mistä Lamminen käsikranaatteja heitti, Lammisen heittämä käsikranaatti osui tähän liekinheitinmieheen, painesäiliö meni rikki, aseen käyttäjä kuoli, ja liekki lopahti.

Tämän jälkeen alkoi kuulua venäläisten puolelta kovaa huutoa. Jotkut nousivat ylös, ja jotkut jatkoivat ampumista. Rannassa oli ilmeisesti myrskyn tuomia tukkikasoja, joitten takaa ja alta venäläisiä alkoi nousta. Ensimmäiset nousijat joutuivat ristituleen. Tällöin vasta selvisi, että minuakin ampunut mies oli ollut minusta noin metrin päässä mäntyjuurakon toisella puolella. Hän oli ilmeisesti ampunut ohitseen ryömimässä olleen kersantti Sällisen.

Tämän taistelun jälkeen minun aseistuksekseni tuli venäläinen Dektjarjev-pikakivääri eli Emma, jollaista minun käsittääkseni ei komppanian aseistuksessa aikaisemmin ollut. Pikakiväärin lippaassa oli mielenkiintoinen kokoelma patruunoita. Oli tavallisia patruunoita, oli keltavihreitä valojuovia ja oli punakärkisiä panssarin läpäisyyn tarkoitettuja patruunoita. Meidän käsiimme lankesi myös venäläisten mukana ollutta muonaa. Heillä oli mm. amerikkalaisia lihasäilykkeitä, jotka olivat toisenlaisia kuin mitä meillä oli käytössä. Peltipurkissa oli vahvasti maustettu makkara.

Sodan päättyessä syksyllä 1944 osa Suomen armeijan aseista kätkettiin erilaisiin varastoihin. 1.Divisioonan Jääkärikomppanian päällikkö, kapteeni Lauri Törni ja asealiupseeri Arvo Männistö kätkivät aseita Enoon. Männistö kertoi asekätkön sijainnin 1990-luvulla, jolloin kätkö avattiin, ja aseet tuotiin Sotamuseoon. Näiden joukossa oli tuo Mauno Koiviston käyttämä, Kuusiniemen taistelusta sotasaaliiksi saatu Dektjarjev-pikakivääri. ENa 2017.

Sijanti kartalla:

Ladataan karttaa..