Tykkivene Aunus Novaja Ladoga Olhavanjoki

Paikka:

Tykkivene Aunus Novaja Ladoga Olhavanjoki

ID:

009028007

Sijainti:

Kuvaus:

Tykkivene Aunus on Suomen merivoimien vuonna 1919 palveluskäyttöön ottama sota-alus. Nykyisin se on nähtävyytenä Novaja Ladogassa Olhavanjoen rantamaalla. Vuosikymmenten mittaan aluksesta on käytetty useita nimiä; tässä selostuksessa nimenä käytetään merivoimiemme antamaa nimeä Aunus.

Alunperin laiva rakennettiin hinaajaksi, ja se valmistui Turun telakalta vuonna 1900. Talvisodan alkaessa se liitettiin Suomen Laatokan-laivasto-osastoon. Aseistuksena siinä oli kaksi 47 millimetrin tykkiä, yksi konekivääri ja 30 miinaa. Miehistön vahvuus oli 48. Talvisodassa Aunus miinoitti vihollisen kulkuväyliä ja tulitti rannikon läheisyydessä havaittuja maaleja Laatokan koillisnurkan mottitaisteluihin liittyen. Kun Laatokka alkoi jäätyä vahvasti tammikuussa 1940, laiva ankkuroitiin. Sodan päättäneen Moskovan rauhansopimuksen mukaan Laatokasta tuli Neuvostoliiton sisävesistö, ja sopimuksen mukaisesti kaikki alukset tuli jättää Laatokalle. Näin Aunus joutui Neuvostoliiton haltuun maaliskuussa 1940.

Aluksesta tuli Neuvostoliiton merivoimien koulutusalus elokuussa 1940. Sen tukikohta oli Valamossa. Saksan operaatio Barbarossan ja Suomen Jatkosodan alettua kesäkuussa 1941 NL:n merivoimat teki aluksesta miinanraivaajan. Nyt sen aseistukseksi tulivat kaksi 45 millimetrin tykkiä, yksi raskas konekivääri ja yksi tavanomainen konekivääri. Miehistön vahvuus oli 38. Alus osallistui sotatoimiin Sortavalan suunnalla Pohjois-Laatokalla. Suomalaistykistö sai alukseen viisi osumaa heinäkuun 1941 lopun eräässä taistelussa, ja suurin osa miehistöstä haavoittui, laivan kapteeni mukaan lukien. Alus nilkutti pois taistelualueelta. Korjausten jälkeen Aunus toimi Elämän tien vartio- ja kuljetusaluksena Etelä-Laatokalla.

Aunus oli sattumalta Suho-saaren läheisyydessä, kun monikansallinen (suomalais-saksalais-italialainen) Laivasto-osasto K teki hyökkäyksen saaren varusväkeä vastaan 22.10.1942. Hyökkäysosasto ampui saaren radioaseman mykäksi, mutta Aunukselta pystyttiin tekemään hälytys, jonka ansiosta neuvostojoukkojen vastatoimet käynnistyivät ripeästi. Tämän vuoksi ylivoimainen hyökkäysosasto kahakoi saarella vain lyhyesti, otti kuusi vankia ja päätti lähteä vetäytymään takaisin omalle puolelle.

Toisen maailmansodan sotatoimien siirtyessä lännemmäksi Aunus siirtyi Riianlahdelle miinanraivaustehtäviin lokakuussa 1944. Sen aseistus poistettiin vuonna 1947, ja Neuvostoliiton merivoimien vahvuudesta Aunus poistettiin vuonna 1964. Tämän jälkeen se toimi kalastuskolhoosin hinaajana Latvian rannikolla 18 vuotta. Alus sijoitettiin Olhavanjoen rantamaalle Novaja Ladogaan sotamuistomerkiksi vuonna 1982. Nykyään paikallisten hääparien rituaaleihin kuuluu käydä kuvauttamassa itsensä laivan luona ja kilauttelemassa kuohuviinilaseja.

Samassa paikassa rantamaalla on myös Harkov-laiva, joka rahtasi sotamateriaaleja täältä Osinovetsin satamaan vuosina 1941-43, ja eräs Elämän tien muistomerkki. Puolisen kilometriä laivoilta joen vartta pohjoiseen on luostari. Laivoilta kilometrin verran lounaaseen on generalissimus Aleksandr Suvorovin patsas kaupungin pääkadun varren puistossa. Suvorov komensi everstin arvoisena Novaja Ladogaan sijoitettua Suzdalin Jalkaväkirykmenttiä vuosina 1763-1768 ja työsti sotataidon klassikoksi nousevaa teostaan Voittamisen taito.

Historiasta vielä sen verran, että Pietari I Suuri perusti kaupungin vuonna 1704 ja siirrätti sinne läheisen Staraja Ladogan asukkaat. Tätä nykyä kaupungissa on vajaat 9000 asukasta. Koska Laatokan eteläosa on merenkululle varsin matala ja särkkäinen, kaivettiin aikoinaan kaksi kanavaa eteläpään rantamaalle Nevan ja Syvärin välille. Nämä kanavat ovat osa Novaja Ladogan kaupunkinäkymää. ENa 2018.

Sijanti kartalla:

Ladataan karttaa..