Pähkinäsaaren linna

Kuvaus:

Pähkinäsaaren linna liittyy Suomen varhaishistoriaan ja myöhempiinkin vaiheisiin.
Aikoinaan Ruotsi levittäytyi Suomeen lännestä ja Novgorod idästä. Pääpiirteissään kyse oli kai siitä, että Ruotsi tunkeutui itään Novgorodin turkismaille, ja jälkimmäinen puolustautui. Toisaalta, Novgorod oli kääntynyt ortodoksisuuteen, ja novgorodilaiset saarnamiehet kastoivat karjalaisia ortodokseiksi uutterasti 1200-luvun alussa. Homma alkoi mennä likaiseksi peliksi, kun ruotsalaiset vastavetona alkoivat tehdä ristiretkiään itään. Kärjistyneessä kamppailussa Novgorodin ruhtinaan joukot ulottivat hyökkäyksiään syvälle Suomeen, ja ruotsalais-suomalaiset tekivät vastahyökkäyksiä syvälle novgorodilaisten alueelle. Lännen suora miekka ja Idän käyrä sapeli kalistelivat Suomen yllä.

Sitten Novgorodin ruhtinas Aleksanteri Nevskin pojanpoika Juri Danilovitš rakensi Pähkinäsaareen ensimmäisen linnan vuonna 1323. Se tehtiin puusta. Samana vuonna tuossa paalulinnoituksessa solmittiin rauha, joka lopetti ruotsalaisten ristiretket tällä suunnalla sekä novgorodilaisten hyökkäilyt Karjalan valloittamiseksi. Tuossa Pähkinäsaaren rauhassa Ruotsille tunnustettiin hallintaansa Jääsken, Äyräpään ja Savilahden (nyk. Suur-Savon) pogostat. Rauhansopimuksen mukaan Novgorod sai rakentaa Pähkinäsaareen oikean linnoituksen. Vuonna 1352 Pähkinäsaareen valmistuikin kivilinna, jonka muuri oli seitsemän metriä korkea.

Aikaa kului, ja myöhempiä konflikteja soviteltiin uusilla rauhansopimuksilla: Pähkinäsaaren rauhansopimus korvautui Täyssinän rauhalla (v. 1595) ja Stolbovan rauhalla (v. 1617). Viimemainittu sopimus oli Ruotsille merkityksellinen, sillä sen nojalla Ruotsi sai Käkisalmen läänin, koko Inkerinmaan eli Pähkinäsaaren linnan ympäristöineen, mm. linnasta reilut 30 kilometriä itään, Lavajoelle asti ulottuvan alueen. Venäjälle ei jäänyt Itämeren rannikkoa yhtään.

Inkerinmaa jäi tavallaan puolueettomaksi alueeksi Ruotsin ja Novgorodin väliin. Ja 1600-luvulla Inkerinmaalle muutti Karjalan kannakselta ja Savosta paljon suomalaisia uudisasukkaita, joita alettiin kutsua inkerinsuomalaisiksi. Näin Inkerinmaa suomalaistui ja luterilaistui vajaassa sadassa vuodessa niin, että maalaisasutus koostui suurimmaksi osaksi inkeriläisistä, siis inkerinsuomalaisista.

Venäjää kismitti Ruotsin valta-asema Itämeren ympäristössä, ja maailmanhistoria alkoi kokea käännettä, kun ruotsalaisia haastamaan ilmoittautui Moskovassa syntynyt tsaarin poika Pietari I Suuri 1700-luvun alussa. Hänestä tuli erinäisten vaiheiden jälkeen Venäjän hallitsija vuonna 1696. Hän seurueineen teki talon- ja laivanrakennusosaamisen hankintamatkan vuosina 1697-99 maailman johtaviin merivaltoihin Hollantiin ja Englantiin ja ryhtyi kokoamaan Ruotsin vastaista liittoumaa. Kuitenkin liittouma ja nimenomaan venäläiset kärsivät ns. Suuren Pohjan sodan alussa murskatappion ruotsalaisille Narvassa vuonna 1700.

Narvan taistelun voiton jälkeen Ruotsi teki virheen, kun Ruotsin kuningas Kaarle XII uskoi lyöneensä venäläiset pitkäksi aikaa ja aliarvioi heidät jatkossa. Kuningas joukkoineen lähti seikkailemaan Manner-Eurooppaan vihamielisen liittouman muita valtiota vastaan, mm. Puolaa ja Saksia vastaan.

Samaan aikaan kirvelevän tappion Narvassa kokenut Pietari I Suuri sai olla rauhassa. Hän huomasi suuren tilaisuutensa tulleen ja alkoi määrätietoisesti rakentaa laivastoa Itämerelle pääsyä ja Ruotsin lyömistä varten.

Pietari I Suuri valtasi Pähkinäsaaren linnan ruotsalaisilta syksyllä 1702 ja totesi, että vanha venäläinen linnake on jälleen venäläisissä käsissä. Tällä Pähkinäsaaren linnan hallinnalla hän varmisti Venäjälle Laatokan, Äänisjärven ja Neva-joen yläjuoksun herruuden. Seuraavaksi hän perusti Aunuksen laivaveistämön Lotinapeltoon vuonna 1702.

Pähkinäsaaren kohdalle, Neva-joen itärannalle, Pietari I Suuri perusti laivatelakan. Paikan hän nimesi saksalaisittain Schlüsselburgiksi, Avainlinnaksi (nykyään venäjäksi Slisselburg). Telakan ympärille alkoi rakentua Pähkinälinnan kaupunki, josta tuli Laatokan eteläreunaan kaivettujen kanavien ansiosta kaupungista huomattava tavaraliikenteen keskus 1800-luvuilla.

Pähkinäsaaren valtaamista seuranneena talvena Ruotsin kuningas sotajoukkoineen jumiutui yhä syvemmälle Manner-Euroopan konflikteihin. Ja Pietari I Suuri nokitti lisää: hän perusti keväällä 1703 kokonaan uuden kaupungin - Sankt-Peterburgin - Neva-joen suulle ruotsalaisten (so. inkerinsuomalaisten) maille. Täten Venäjän portti Itämerelle ja ikkuna Eurooppaan alkoivat raottua. Saadakseen tykkejä armeijalleen ja metallituotteita uuden kaupungin rakentamista varten Pietari I Suuri perusti metallitehtaan Lohijoen suulle Äänisjärven rannalle vuonna 1703. Paikkaa alettiin kutsua nimellä Petrozavodsk, Pietarintehdas.

Samaan aikaan Ruotsin joukot olivat vaikeuksissa Ukrainan ja Venäjän alueella. Lopulta Pultavan taistelussa vuonna 1709 Ruotsi kärsi ratkaisevan tappion Venäjälle. Ruotsin suurvalta-asema sai kuoliniskun. Loppupeleissä kuningas Kaarle XII kaatui Norjan sotaretkellään vuonna 1718. Taistelun tiimellyksessä ilmeisesti oma sotilas ampui kuningasta päähän.

Suuren Pohjan sodan (1700-1721) päättäneessä Uudenkaupungin rauhassa (v. 1721) Venäjä sai hallintaansa Pähkinäsaaren, Inkerinmaan, Viron, Liivinmaan (Latvian), Käkisalmen läänin ja Viipurin ympäristöineen. Summa summarum: Kaarle XII oli tumpeloinut Ruotsin asiat, ja Pietari I Suuri oli käyttänyt tilaisuudet hyväkseen maksimaalisella tavalla.

Näin rajojen siirryttyä lännemmäksi linna menetti sotilaallista merkitystään, mutta se toimi tehokkaana vankilana toisinajattelijoille aina Lokakuun 1917 vallankumoukseen asti. Myöhemmin, Toisessa maailmansodassa (1939-1945), Saksan armeijan saartorengas sulkeutui Leningradiksi muutetun Pietarin kaupungin itäpuolella 8. syyskuuta 1941. Tällöin Saksan joukot valtasivat Pähkinälinnan kaupungin. Samana päivänä Suomi ilmoitti, ettei se osallistu Leningradin valtaukseen ja pysäytti ripeästi edenneen hyökkäyksensä Karjalan kannaksella pääpiirtein Vanhalle valtiorajalle, noin 65 kilometrin päähän.

Pähkinäsaaren linna jäi saksalaisilta valtaamatta, sillä Saksan joukot kyenneet etenemään Neva-joen toiselle rannalle aikomuksenaan ottaa Laatokan läntistä rantamaata pitkin yhteys suomalaisiin joukkoihin 65 kilometriä pohjoisempana Kannaksella. Taisteluissa Pähkinäsaaren linna murentui tykkitulessa ja pommituksissa pahoin. Puna-armeijan joukot mursivat Leningradin saartorenkaan Pähkinälinnan kaupungin ympäristössä tammikuussa 1943 ja puristivat saksalaisjoukot Laatokan rannasta reilut 10 kilometriä etelään. Vuotta myöhemmin alkaneella operaatiollaan puna-armeija pakotti saksalaiset edelleen vetäytymään, nyt Narva-Peipsijärvi-linjalle. Näin Leningradin saarto oli murrettu kokonaan.

Neuvostoliiton aikana linna toimi vankilana ja nämä tilat olivat ainakin 2016 syksyllä aivan sellaisenaan nähtävissä.

Pähkinäsaaren linnaa on osittain kunnostettu museoksi viime vuosikymmenten aikana. Sinne järjestetään venekuljetuksia Nevan molemmilta rannoilta. Linnamuseo on avoinna touko-elokuussa arkisin kello 10-18 ja viikonloppuisin kello 10-19. Syys-marraskuussa aukioloajat ovat kello 10-17 (arkisin) ja kello 10-18 (viikonloppuisin). Linna on suosittu kohde ja on syytä varautua rannalla odotukseen, sillä ryhmät menevät edelle ja tavallinen matkailija joutuu odottamaan. ENa 2018.