Konoša, risteysasema Arkangel-Vologda -radalla

Paikka:

Konoša, risteysasema Arkangel-Vologda -radalla

ID:

009086011

Sijainti:

Kuvaus:

Konoša on risteysasema Arkangelin ja Vologdan välisellä rataosuudella. Asemaa ja rataa tiedustellut virolaisista sotilaista koottu kaukopartio tuhoutui kokonaan syksyllä 1942. Lisäksi vihollisen onnistui kaapata partiota noutamaan saapunut saksalainen lentokone.

Jatkosodassa Osasto Vehniäiseen, joka oli Päämajan kaukopartio-osasto, liittyi virolaissotilaita, jotka halusivat kaukopartiotehtäviin. Heille annettiin keväällä 1942 tehokasta partiokoulutusta, joka käsitti muun muassa radio- ja viestitoimintaa, aseenkäsittely- ja ampumaharjoituksia, suunnistusta, sissipioneeritoimintaa, venäjän kielen opiskelua ja laskuvarjohyppäämistä. Osa koulutettavista pääsi mukaan Osasto Vehniäisen partiomatkoille Syvärillä kokemusta hankkimaan.

Virolaisjoukosta muodostettiin elokuussa 1942 13-miehinen kokonaan virolainen kaukopartio, jonka tehtävänä oli siirtyä lentokuljetuksella Arkangel-Vologda-radan varteen Konošan alueelle sekä tiedustella radalla tapahtuvia materiaalikuljetuksia ja alueen lentokenttiä. Partion tehtävä oli saksalaisten asettama, ja kuljetukset tapahtuisivat saksalaisilla lentokoneilla. Miehet olivat Osasto Vehniäisen kirjoilla ja vahvuuksissa. Partion johtajana toimi vääpeli Artur Rägastik, ja partioon kuuluivat kers Osvald Krivain, kers Oskar Lutter, kers Rurik Pallo, kers Valdemar Rantmäe, alik Hennu Karmo, alik Harald Peterson, alik Arnold Teder, alik Rudolf Täheste, korpr Harald Rooberg, stm Artur Weebel, stm Peter Roats ja stm Hugo Tartu.

Ensimmäinen puolipartio (7 miestä) kuljetettiin Nurmoilasta Konošan läheisyyteen saksalaisella Junkers Ju 52 -kuljetuskoneella 30.-31.8. yöllä, ja toinen puolipartio (6 miestä) samalla tavalla seuraavana yönä. Partiomiesten reput ja tarvikkeet pudotettiin tavaravarjoilla hyppyerien mukana. Myöhemmin partiolle toimitettiin täydennysmateriaalia tavaravarjoilla.

Partion toiminta alkoi epäonnisesti. Lentäjän suunnistus- ja samaistusvirheen vuoksi ensimmäinen hyppyerä pudotettiin 25 kilometriä rautatien länsipuolelle ja 20 kilometriä liikaa lounaaseen suunnitellusta laskeutumispaikasta. Partiolla meni monta päivää ennen kuin se pääsi edes kartalle. Toinen hyppyerä pudotettiin sinällään oikeaan paikkaan 15 kilometriä radan länsipuolelle, mutta 300-400 metrin päähän Komsomol-nuorten leiristä. Ryhmän verran nuoria oli sattumalta suunnitellun hyppykohdan paikassa leirillä saamassa sotilaallista koulutusta, ja yön pimeydessä leirin kolme nuotiota olivat hämänneet lentäjiä luulemaan tulien olevan sovitulla tavalla ensimmäisen hyppyerän asettamia. Näin paljastuneen toisen hyppyerän miehet irtautuivat paikalta koottuaan tavarat mukaansa.

Vihollinen alkoi ajaa takaa paljastunutta puolipartiota joukkueen suuruisin voimin, jota vahvennettiin koirapartiolla. Samaan aikaan rautatien varmistukseen siirrettiin lisäjoukkoja. Paljastuneen toisen hyppyerän partion kuitenkin onnistui säilyttää etumatkansa miinojen, myrkkyluiden, harhautusliikkeiden, ym. avulla, mutta vihollinen oppi asioita ja pääsi seuraavan parin viikon sisällä aivan kintereille.

Retkensä alkupäivinä puolipartiot siis joko pyrkivät kartalle tai väistelivät takaa-ajoa. Ensimmäisen hyppyerän partio eteni radalle, pääsi karttaan kiinni ja toteutti liikenteenlaskentaa. Tarviketäydennys pudotettiin (6.9.) 15 kilometriä radan länsipuolelle, ja puolipartiot kävivät täydennyspisteellä omia aikojaan. Vihollinen pyöri samalla alueella, muttei löytänyt tarvikekätköä. Liikuttuaan radan länsipuolisessa korvessa pari viikkoa, puolipartiot löysivät toistensa yhteyteen (14.9.). Tätä yhtymistä ohjattiin operaatiokeskuksesta Suomesta. Nyt varsinainen tehtävän suorittaminen saattoi alkaa, ja koko partio eteni 10 kilometriä itään, Konošan aseman ympäristöön, ja jakautui kahteen osaan. Havaintotietoja alettiin lähettää Suomeen. Partio sai käskyn tähystää aseman pommitusta 18.-19.9. ja raportoida näkemänsä. Kahdeksan saksalaista pommikonetta teki hyökkäyksen aseman kohteisiin, ja partio tuhosi kasapanoksella yhden veturin ja vaihteistokopin melskeen keskellä.

Tämän jälkeen toinen puolipartio lähti radan varresta länteen vetääkseen takaa-ajajat peräänsä. Niin tapahtui. Toinen puolipartio jatkoi Konošasta itään jatkuvan radan tiedustelua viiden kilometrin syvyyteen ja jatkoi sen jälkeen pääradan itäpuolella etenemistä 25 kilometriä pohjoiseen. Sitten sekin lähti kohti länttä.

Ensimmäisenä länteen lähtenyt puolipartio joutui takaa-ajavan vihollisjoukkueen kanssa kahakkaan 26.9. myöhään illalla, jolloin kaksi kaukopartiomiestä kaatui sekä partion johtaja ja radisti haavoittuivat. Partion onnistui irtautua paikalta, ja se ilmoitti tilanteestaan Suomeen. Partion kulku oli vaivalloista, ja haavoittuneet jäivät asemiin muiden jatkaessa pakoa puolipartioiden kaavaillulle kokoontumispaikalle.

Kohta haavoittuneet kävivät lyhyen tulitaistelun (28.9.) takaa-ajajiensa kanssa, jolloin partion johtaja kaatui, mutta radisti Kyynel-radioineen, salakieliavaimineen, paikantamisohjeineen ja yhteyskaavioineen jäi vangiksi. Hänet vietiin viivytyksettä kuulusteluun Konošaan ja sitten Vologdaan. Hän murtui ja ryhtyi lähettämään venäläisten kirjoittamia sanomia 29.9. alkaen. Sanomat vaikuttivat olevan luonnollisia ja normaaleja, eikä viestinnän muuttunutta tilannetta alkuun ymmärretty omassa operaatiokeskuksessa.

Takaa-ajajat saivat lisävoimia yhden pataljoonan, joka ryhmitettiin sille suunnalle, minne loppujen kaukopartiomiesten arveltiin etenevän. Sää oli muuttunut kylmemmäksi, ja ensilumi satoi maahan. Samaan aikaan Suomessa alettiin suunnitella partion noutoa takaisin tai kokeneiden suomalaisten lähettämistä avuksi. Virolaisen kaukopartion osat löysivät toistensa yhteyteen 17.10. He lähtivät etenemään 9-miehisenä partiona luoteeseen, kohti Latšajärven eteläpäätä, minne oli matkaa 40 kilometriä. Sinne oli tilattu noutokone.

Saksalainen Heinkel He 115 -vesitaso lähti matkaan Kossalmelta 22.10. noutaakseen koko partion pois. Kone laskeutui sovitusta merkistä sovittuun paikkaan Latšajärvelle. Partio oli harventunut edellispäivän kahakassa, mm. partion toinen radisti oli kaatunut, ja koneeseen kahlasi seitsemän miestä. Kun Heinkel aloitti nousukiidon, rannalta avattiin kiivas sarjatuli konetta kohti. Kone pääsi ilmaan ja lähti kiertymään kohti Suomea, mutta pysyi ilmassa vain 100 kilometriä ja teki pakkolaskun Jung-järvelle, joka sijaitsee 34 kilometriä Puutoisen itäpuolella. Kun puna-armeijan takaa-ajajat löysivät koneen myöhemmin, sen sisällä oli kolme ruumista, joista kaksi oli lentäjiä ja yksi partiomies.

Samaan aikaan toisaalla, syyskuun lopulla vangittu partion radisti lähetteli yhä sanomia venäläisten laskuun. Tämä kertoi vielä muun muassa, että partio oli joutunut noutopäivänä tulitaisteluun, ja että pari miestä oli jälleen kaatunut. Hän pyysi toista noutokonetta. Konetta ei enää lähetetty. Päivittäistä radioliikennettä Suomesta radistille jatkettiin 9.11. saakka, jolloin saatiin sellainen vastasanoma, että ymmärrettiin asian olevan sellainen kuin miltä se näyttikin.

Jung-järven pakkolaskussa eloonjääneet olivat jatkaneet 15 kilometriä luoteeseen ja saapuneet Vodlajoelle. Siellä he olivat löytäneet metsätyöparakin, johon he olivat pysähtyneet lepäämään ja suunnittelemaan jatkoa. Yhtään radiota ei enää ollut jäljellä. Vihollinen oli jatkanut takaa-ajoa, pääsi jäljille, saartoi parakin ja yllätti partion 2.11. aamulla vangiten kuusi miestä, joista yksi ehti surmata itsensä. Vangitut teloitettiin. ENa 2018.

Sijanti kartalla:

Ladataan karttaa..