Laatokan Karjalan Talvisota: Petäjäsaari

Kuvaus:

Kun Laatokka jäätyi tammikuun 1940 puolivälissä, suomalaisjoukot miehittivät Kitilän suurmotin etelä-kaakkoispuolella olevat saaret: Maksiman-, Petäjä- ja Paimionsaaren sekä Vuoratsun. Saarten merkitys motin ulommaisena sinettinä oli tärkeä, koska näin liikenne mottiin oli kontrolloitavissa paremmin. Suomalaiset ryhmittivät noin yhden komppanian vahvuiset joukot per saari.

Vihollisen huollon pääreitti kulki Maksimansaaren ja Laatokan rannan välistä. Salmi siinä on sen verran leveä, että kiväärikaliiperisten aseiden tulella ei kyetty liikennettä täysin estämään. Niinpä suomalaiset muodostivat yösodan taistelupartioita ja eteentyönnettyjä pesäkkeitä jäälle sekä miinoittivat huoltoreittiä. Näistä tarmokkaista ponnisteluista huolimatta täysin ei onnistuttu estämään Kitilän motin huoltamista. Öisin liikkuneista kolonnista arviolta puolet pääsi läpi, suuntaan ja toiseen. Joskus saattoi livahtaa kokonainen kolonna läpi ilman tuhoja. Joskus isokin kolonna tuhoutui jäälle täysin.

Saarista käytiin sitkeitä taisteluita tammi-helmikuussa 1940, mutta suomalaiset eivät perääntyneet, vaikka vihollinen yritti saarten valtausta milloin taistelupartioiden, komppanioiden, pataljoonien ja milloin prikaatin vahvuisilla joukoilla. Jään yli tehdyt hyökkäykset kilpistyivät suomalaisjoukkojen armottomaan kone- ja pikakiväärituleen.

Maaliskuun 1940 alkuun mennessä puna-armeija oli saanut keskitettyä lisävoimansa eli neljä divisioonaa ensimmäiseen portaaseen Pitkärannan alueelle ja kaksi divisioonaa toiseen portaaseen Salmin-Rajakonnun tasalle, eli yhteensä noin 80 0000 miestä tykkeineen ja lentokoneineen. Tällaista joukkoa ei ollut tarkoitus työntää Kitilän alueen kautta kapealle maantielle kohti Sortavalaa. Sen sijaan päähyökkäys oli suunniteltu Laatokan jäätä pitkin suoraan Sortavalaan ja Lahdenpohjaan. Jää siis antoi mahdollisuuden laajentaa operaatiotilaa olennaisesti, sillä jääpeite Laatokalla oli tullut hyvin vahvaksi. Operaation toteuttamiseen oli vielä 3-4 viikkoa peliaikaa.

Ensin piti kuitenkin raivata tieltä Laatokan saariston suomalaisjoukot, jotka saattoivat vaarantaa jääoperaation. Tässä ei sitten jätetty mitään sattuman varaan. Yhden päivän aikana – 6.3.1940 – venäläiset toteuttivat tarkkaan suunnitellun ja porrastetun, kaikkien aselajien yhteisoperaation, jossa ei tulta, ei terästä eikä miehiä säästelty. Tulihelvetti ja murskaava ylivoima päästettiin irralleen, sillä suomalaisjoukot haluttiin poistaa saarista, kerta kaikkiaan.

Petäjäsaareen toteutettua hyökkäystä edelsi mainittuna päivänä klo 07 aloitettu ja pari tuntia kestänyt tulivalmistelu. Pommitusten ja tykistötulen jälkeen venäläisjoukot kävivät rynnäkköön. Mutta kuolleeksi luullusta, tuomitusta Petäjäsaaresta syöksyivät vastaan päättäväiset konekiväärisarjat, pikakiväärien nakutukset ja yksittäiset kiväärinlaukaukset. Vihollisen kärki ja etummainen linja hakkautuivat jäälle. Mutta yhä uusia aaltoja kohottautui takaa. Heitä vastaan löivät puolustajien asemista sakeat käsiaseitten kuurot. Venäläisiä kaatui kasapäin. Mutta kaatuneiden takaa tuli saarten leveydeltä yhä uusia hyökkääjiä. Ensimmäiset viholliset pääsivät rantaan saakka. Sitten alkoi saaren valtaaminen metri metriltä, missä auttoi vihollispanssareiden tulituki jäältä. Saaren puolustajat eivät kuitenkaan antaneet periksi, eivät antautuneet, vaan taistelivat viimeiseen mieheen antaen viholliselle lujia iskuja.

Petäjäsaaren kalliolle klo 12 pudonnut lentopommi irrotti kalliosta ison kielekkeen, joka hautasi jyrkänteen alle sidontapaikalle suojautuneet parikymmentä miestä. Siellä he ovat edelleen. Tälle kohdalle kallioon on kiinnitetty muistolaatat. Kirjailija Lauri Immonen, Unohdettujen rintama (1967):

Vänrikki Pärnänen laskeutui länsirannalta jäälle äkkijyrkän kallioseinämän vierestä. Siellä hän tapasi res. kersantti H. Leväsen ja lähes parikymmentä miestä suojautuneena pystysuoran jyrkänteen vieressä. Pärnänen kehotti miehiä lähtemään pois ja jatkoi matkaansa. Päästyään runsaan parinkymmenen metrin päähän jysähti kalliolla ankarasti, ja hän heittäytyi pitkäkseen. Kun Pärnänen pari sekuntia myöhemmin katsoi sinnepäin, ei enää näkynyt yhtään miestä. Kalliojärkäle oli peittänyt heidät täydellisesti.

Suomalaispuolustajat joutuivat siis antamaan periksi Petäjäsaaren asemissa ylivoiman edessä vähä vähältä, metri metriltä, kivi kiveltä, kolo kololta taistelupäivän aikana. Vain rippeitä saaren puolustajista pääsi vetäytymään länteen omien puolelle. Viimeinen laukaus Petäjäsaaresta kajahti klo 17. Tulen ja veren päivä Laatokan saaristossa oli päättynyt.

Petäjäsaaren taistelussa tuhoutui Jalkaväkirykmentti 35:n 6.Komppania. Tuon 150-miehisen komppanian tappioprosentti oli 95. Taistelun kuoleman varjo kosketti etenkin Rantasalmen pitäjää (46 kaatunutta). Sodissamme tuo kaatuneiden määrä oli yhden päivän taistelussa suurin pitäjäkohtainen määrä. Petäjäsaaressa kaatui myös 23 nilsiäläistä taistelijaa päivän aikana.

Petäjäsaaren taistelun jälkeen vihollinen aloitti jääteiden auraamisen kohti Sortavalaa ja valmistautui suuntaamaan 2-3 divisioonaansa sekä tykistö- ja panssarimuodostelmansa jäälle. Talvisota päättyi viikko Petäjäsaaren taistelun jälkeen (13.3.1940). Tänään matkailija voi neuvotella venekyydin Petäjäsaareen esim. Salmin rajavartioston Pitkärannan entisessä kasarmissa toimivan hotellin d-bereg.comin kautta. ENa 2017.