Aleksandra Kollontain kesänviettopaikka Kuusaan hovi Kuusaa

Kuvaus:

Kuusaan hovi paikka (kuvavuodelta 2001). Oli pahamaineinen ”lahjoitusmaahovi”, jonka maiden alueilla asui maaorjia pahimpaan venäläiseen tapaan. Alun perin hovi perustettiin läänityksenä 1562 Jaakko Heikinpoika Hästeskolle. Ruotsinkielisten upseerien hallusta alueen saivat venäläiset Pietari Suurelta 1710, kunnes 1918 tilan osti maanviljelijä Matti Savolainen. Aivan ennen talvisotaa Kuusaan hovista ehdittiin perustaa lahjoitusmaahovimuseo. Kuusaan hovi katosi lopullisesti tuhopoltossa 28.5.2006. Se oli vahvoista hirsistä rakennettu siro pikkukartano, joka selvisi tsaarin ajasta, vapaussodasta, talvisodasta, neuvostomiehityksestä, jatkosodasta ja koko Neuvostoliiton ajan sen loppuun asti. Lapsuutensa Kuusaassa asunut bolshevikkijohtaja ja seksuaalivallankumouksen edistäjä Aleksandra Mihailovna Kollontai (1872–1952) muistelee kirjassa lapsuuttaan näin: Kuusaan hovi oli isoisäni maatila. Se oli Suomen mäntymetsien keskellä sijaitseva tila, jossa ennen kaikkea harjoitettiin karjataloutta. Kaksikerroksinen päärakennus sijaitsi pienellä kukkulalla. Se oli hyvin sievä, empiretyylinen ja kermanväriseksi maalattu. Sen julkisivua koristi neljä valkoista pylvästä. Leveiden portaiden molemmin puolin oli kukkapenkkejä. Siihen kuului varjoisa puisto ja hedelmätarha. Kuusaa oli minulle paratiisi, jossa sain nauttia vapaudesta. Sydämeni pamppaili joka kerran pelkästä ilosta, kun keväällä matkallamme Kuusaaseen hevoset pysähtyivät eräälle hiekkaiselle harjulle ja meillä nuorilla oli oma ankara kilpailumme: Kuka näkisi ensimmäiseksi Kuusaan hovin tornin? Talossa elettiin kaikin puolin mukavasti. Ateriat olivat erinomaisia, järjestys hyvä, vieraita, vanhoja ja nuoria, pidettiin Kuusaan hovissa viikkokaupalla. Meillä oli kanatarha, keittiöpuutarha ja karjatalous. Madame Kollontayn muistelmat, Kustannus-osakeyhtiö Karhu, 1946.Kartanoa ei enää ole, venäläiset käytti sen polttopuiksi. Päätien vieressä on yksi portinpylväs jäljellä. Wikipedia