JR 9 Kumpu tukikohta

Kuvaus:

Tukikohta Kummun taistelu toukokuussa 1944

Jatkosodan 7. Divisioonan tukikohta Kumpu oli Syvärin rintaman kaakkoisin tukikohta. Kummusta olivat mm. erinomaisen hyvät tähystysmahdollisuudet venäläisten huoltotielle Ostan ja Kurvoilan välillä. Kumpua sanottiinkin "7. Divisioonan silmäksi ja korvaksi.” Toisaalta, ulkonevana tukikohtana se oli monelta suunnalta suorasuuntaus-aseiden tulituksen ja epäsuoran tulen alainen. Tuli selväksi, että venäläiset pitivät Kumpua ”ikävänä, linnoitettuna bunkkerina, suorastaan Syvärin rintaman häirikkönä.”

Vihollisen sotajuoni

Kevättalven 1944 aikana vihollinen kaivoi 180-200 metriä pitkän tunnelin tukikohta Kummun etulinjan vartiopesäkkeiden tasalle, maan alle kymmenen metrin syvyyteen. Ja vihollinen raijasi sinne 1500-2000 kg räjähteitä. Tunneli saattoi olla aluksi kuuntelutiedustelua varten tehty. Ehkä vasta myöhemmin viholliselle syntyi suunnitelma hyökkäyksestä Kumpuun ja siitä edelleen joukkojemme ryhmityksen läpi pohjoiseen. Kummun etureunalla latauksen räjähdysvaikutus oli suunnattu metallivaipan avulla suoraan ylöspäin siis noin 10 metrin syvyydestä. Lisäksi tukikohdan edustan miinakenttien ja esteiden tuhoamiseksi oli sijoitettu 13 voimakasta räjähdyspanosta.

Hyökkäys

Vihollisen mielestä tukikohta Kumpu oli siis pyyhkäistävä pois kartalta. Se aloitti tarkoin suunnitellun operaationsa 16.5.1944 klo 9:00. Silloin suuntautui murskaava yhden minuutin kestänyt tuli-isku Kumpuun ja sen lähiympäristöön. Minuutin jälkeen tapahtui Kummun etureunan kohdalla hirvittävä räjähdys, ja ilmaan nousi mahtava multapatsas. Myös Kummun edessä, estekentässä, räjähteli. Edelleen, tuossa tuokiossa venäläisten vahva iskuosasto – yksi komppania - rynnäköi ei-kenenkään-maan yli Kummun kimppuun huutaen ”uraata”. Tuota miesten kurkuista tullutta pelottavaa huutoa oli vielä vahvistettu eri paikkoihin sijoitetuilla kaiuttimilla.

Yllätyshyökkäys oli siis alkanut. Kohta Kumpuun pureuduttuaan vihollinen jakautui kolmeen osaan: yksi osasto oikealle Jontka-tukikohdan suuntaan, yksi vasemmalle Varma-nimisen korsun suuntaan ja yksi osasto Tuki-nimisen korsun suuntaan. Vihollisen onnistui pudottaa käsikranaatti Tuki-korsun savutorvesta sisään. Kranaatti hajotti kamiinan ja surmasi yhden miehen. Sen sijaan, vihollisen samaan korsuun tarkoittama kasapanos juuttui torven suojaverkkoon ja räjähti katon tasalla tappaen 6 vihollista siinä silmänräpäyksessä. Tämän huomattuaan Tuki-korsun miehet syöksyivät ulos, suojautuivat ja aloittivat torjuntataistelun.

Suomalaisten muut vastatoimet käynnistyivät varsin hyvin hämmentävästä tilanteesta huolimatta. Muun muassa tykistön ja krh:n sulkumaalit ammuttiin sokkona, mutta täydellä voimalla. Sokkona siksi, että tilanne oli epäselvä ja piuhat Kumpuun poikki, mutta arvattiin, että nyt edessä on jotain perin kummallista tekeillä. Kolmen tykistöpatteriston, yhden raskaan kranaatinheitinkomppanian ja pataljoonan kevyen kranaatinheitinten torjuntatuli lähti matkaan ja iskeytyi Kummun etumaastoon. Tulen takia vihollisen iskuosasto ei saanut parin komppanian vahvuisia lisävoimia hyökkäykseensä mukaan, sillä ne jäivät ei-kenenkään-maalle ruumiinkappaleina kranaattien iskeydyttyä suoraan pystyssä rynnistävien vihollislaumojen keskelle.

Ja sitten asemiimme pääsyt vihollisen iskukomppania osin tuhottiin käsikähmässä taistelukaivantoja vyöryttämällä. Loppuvaiheessa torjuntataistelua tukikohdan sisään, vihollisen sekaan, ammuttiin tulivalmisteluja kevyellä kranaatinheittimistöllä. Ahdistettu vihollinen pakeni lopulta niin nopeasti, että se jätti jälkeensä runsaasti erilaista materiaalia, jonka avulla oli tarkoitus jatkaa tuhotöitä Kummusta etiäpäin. 

Näin tuo vaarallinen, jopa rintamanosaa horjuttamaan aiottu hyökkäys, oli torjuttu rohkeudella, taidolla ja onnella. Kiivas taistelu oli kestänyt puolitoista tuntia.

Tappiot

Omat tappiomme: 6 kaatunutta, 21 haavoittunutta, 1 kadonnut. Kaatuneet soturimme: Vilho Kamotskin, Nikolai Lyhykäinen, Lauri Turunen, Viljo Leinonen, Ahti Suni ja Onni Väänänen. Vihollisen tappiot Kumpu-tukikohdan sisällä olivat 27 kaatunutta. Lisäksi, vihollinen pyrki evakuoimaan kaatuneitaan ja haavoittuneitaan taistelun aikana etukäteen suunnittelemallaan tavalla, mutta nämäkin taisivat jäädä sulkutulen alle. Ei-kenenkään-maalle silpoutui siis runsaasti vihollisia, satamäärin, tulossa ja menossa olleita, ja valitusta kuului sieltä vielä tuntikausia.

Epäsuora tuli taistelussa

Vihollinen ampui Kumpuun ja sen lähiympäristöön 3500-4000 kranaattia. Suomalaiset vastasivat tuleen 2050 kranaatilla.

Kraatteri

Kummussa on yhä nähtävillä tuo 30 metriä halkaisijaltaan ja 15 metriä syvä, pyöreä kraatteri. Tiettävästi viime vuosiin asti paikallinen kalanviljelijä on kasvattanut kraatterissa karppeja. Kesällä 2013 kraatterissa näytti viihtyvän suuri sammakkopopulaatio.

Satelliittikuvalla

Kraatterin sijainti on linkin kuvassa valkean ristin kohdalla keskellä kuvaa (ristin kohdalla näkyy pyöreä, tumma kohta = kraatteri): http://wikimapia.org/#lang=en&lat=60.830445&lon=35.496000&z=17&m=b

Ajo-ohje

Podporozen suunnasta kohti Ostaa saavuttaessa käännytään oikealle parikymmentä metriä ennen Ostajoen siltaa. Ajetaan ko. kylätietä noin 2,3 km Simanovan kylän pohjoislaitaan. Auto siihen parkkiin. Sitten on 1,3 km:n kävelymatka polkua ja niittyjä pitkin suomalaisten asemiin, tukikohta Kumpuun. Taistelukaivannot, yksittäiset pesäkkeet ja korsumontut erottuvat siellä selkeästi yhä.