Voznesenja Syväri, JR 9:n ylimenokohta

Kuvaus:

Jalkaväkirykmentti 9 ylitti Syvärin tällä kohdalla 6.10.1941.

Tapahtumain kulku

Lokakuun alussa 1941 Syvärin jokilinjalla seisoi uupunut ja suuresti harventunut 7.Divisioona. Oli kuitenkin saatu käsky ylittää joki, mutta kaksi ensimmäistä ylimenoyritystä -- 5.10. aamuyöllä ja 5.10. keskiyöllä – peruuntuivat. Miehet eivät rohjenneet astua ruuhiin eivätkä lähteä ylimenoon pimeällä, koska muun muassa tulituki puuttui. 

7.Divisioonan joukoissa vallitsi siis väsymys, vilu ja nälkä. Kolmen kuukauden yhtämittainen eteneminen ja kovat taistelut olivat väsyttäneet miehet. Viimeiset 150 kilometriä on tultu niin, etteivät oma huolto eivätkä tykit olleet pysyneet perässä. Miehiin huomattavasti vaikutti myös divisioonassa näihin aikoihin jyllännyt epidemiamainen ripuli. Lisäksi oli liikkeellä tornihuhu siitä, että "kun päästään Syvärille asti niin, se on sitten siinä." Joten miksi tästä nyt vielä yli pitäisi mennä, moni soturi aprikoi.

Mutta vielä kerran päätettiin yrittää ylimenoa, ja tällä kertaa päivänvalolla: 6.10.1941 kello 14. Rantapusikkoon raahattiin parikymmentä ruuhta. Pioneeripataljoona 35:n miehet tarttuivat airoihin.

Rykmentin jääkärijoukkueen johtaja, suomusjärveläinen vänrikki Jouko Larmo kokosi JR 9:n I pataljoonan vapaaehtoisista iskuportaan eli muutaman ruuhellisen rohkeimpia miehiä. Vastarannan ylimenoalueella oli todettu kuusi tulibunkkeria, joiden savutorvista nousi savua. Bunkkerien mustat ampuma-aukot toljottivat joelle.

Kello 13:50 rykmentin kranaatinheittimet, panssarintorjuntatykit, savunheitinjoukkue ja tykistöpatterit aloittivat parikymmentä minuuttia kestäneen tulivalmistelun vastarannalle. Vänrikki Larmo miehineen työnsi ensimmäisen ruuhen virralle kello 14:05. Vastarannan lähellä vihollinen alkoi ampua kahta etummaista ruuhta. Ne vetivät tulen puoleensa kuin magneetit. Sarjat alkoivat pärskivät ruuhien ympärillä. Yksi ruuhi sai osumia, ja sen oli palattava haavoittumistapausten vuoksi. Kuitenkin Larmon ruuhikunta pääsi rantaan, samoin loput kärkiosastosta. 

Larmon iskuportaan reipas ja kannustava esimerkki tempaisi muut JR 9:n joukot virran ylitse. Ruuhi ruuhen jälkeen lähti rannasta edeten kohti vastarantaa. Ylimenon ollessa parhaillaan käynnissä ilmestyi eteläiselle taivaalle kaksi vihollisen pommikonetta. Ne lähestyivät uhkaavasti ylimenopaikkaa. Samanaikaisesti lensivät pohjoisesta ylimenon ilmasuojaksi luvatut seitsemän omaa hävittäjää. Toinen pommikoneista ammuttiin oitis alas, ja toinen kääntyi pakoon. Hyvä! -huudot kaikuivat virralla.

Ja Pioneeripataljoona 35:n soutajat kiskoivat airoillaan ruuhet virran yli ja takaisin lujemmin kuin koskaan ennen. Ylimenon tahti olikin reipas: pari komppaniaa per puoli tuntia. Vajaan tunnin kuluttua ensimmäiset osat - I/JR 9 ja PPK oli soudettu Syvärin eteläpuolelle. 

Ylimenojärjestys: Larmon iskuporras, I/JR 9, PPK/7.D, III/JR 9 ja II/JR 9. Divisioonan loppuosien, yksi tykistöpatteristo mukaan lukien, ylimeno toteutettiin välittömästi näiden jälkeen. Päästyään joen etelärannalle Jalkaväkirykmentti 9 jatkoi hyökkäystään viivytyksettä. Puoleen yöhön mennessä Voznesenjan asutuskeskus oli joukkojemme käsissä. Ylimenosta järkyttynyt vihollinen perääntyi Ostan suuntaan paontapaisesti. ENa 2016

Ylimenosta on tehty postikortti, jonka kuvassa näkyy hyökkäyksen reipas tuoksina. Tekstinä on Yrjö Jylhän riimittelemä klassikkoruno Syvärin laulu (1942):

Ui Syvärin virralla Suomen purret,

sen laineet lauluja meidän soi.

Yhä vieläkö pienuuttas, Suomi, surret,

kun poikas sun valtaasi vartioi,

käsin voitokkain sinun viiriäs kantain

yli kaikkien Kalevan rantain!