Latvan lentokenttä Aunus

Latva on Suomen kenttälääkintähistorian merkittävimpiä paikkakuntia.

Kun Osasto Laguksen kärkenä edennyt Tst.Os Hynninen saapui etelästä Iivinänjoen vartta Latvaan ja valtasi kylän 21.9.1941, pitkät etäisyydet alkoivat tuottaa ylipääsemättömiä vaikeuksia joukon huollolle. Tiet olivat syksyn sateiden takia liejuiset ja upottavat, mikä esti voitelu- ja polttoainekuljetukset panssarivaunuille ja autoille. Osa kalustosta oli vaarassa pysähtyä bensiinin huvettua. Tarvittiin myös lisää ampumatarvikkeita, sillä osaston taistelut olivat olleet raivokkaat. 

Myös lääkintähuollon järjestelyt olivat vaikeuksissa. Haavoittuneita alkoi olla paljon, eikä heitä saatu turvaan pitkien maayhteyksien takia. Välimaastot olivat vielä osittain vihollisen hallussa. Lääkkeistä, instrumenteista ja verestä oli pulaa. Samat haasteet koskivat tiettömän Kaskanan korven läpi, lännestä itään Muurmannin radalle hyökännyttä 7.Divisioonaa, jonka rykmentit (JR 9, JR 30 ja JR 51) olivat kovissa taisteluissa lähistöllä, Latvan rautatieaseman maastossa. 

Tässä yleistilanteessa kuopiolaislähtöinen lääkintäeversti Simo Brofeldt, joka oli Päämajan lääkintähuollon tarkastaja Mikkelissä, esitti Mannerheimille, että järjestettäisiin huoltolentoja Latvaan. Päämajassahan tiedettiin, että Tst.Os Hynninen oli huomannut kylän pelloilla lentokentän, jonka mitat ja kunnon se oli ilmoittanut radiolla Osasto Laguksen esikuntaan.

Brofeldt siis ehdotti, että Latvaan tehtävien lentojen avulla vietäisiin joukoille lääkintätarvikkeita, bensiiniä ja ampumatarvikkeita. Paluulennoilla tuotaisiin hoitoon pikaista apua tarvitsevat haavoittuneet. Mannerheim hyväksyi hankkeen, kun Brofeldt tarjoutui itse organisoimaan koko asian. 

Brofeldt lähti Latvaan järjestämään haavoittuneiden huoltoa. Hänet lennätettiin paikalle pienellä Fieseler Storch yhteyskoneella yhdessä armeijakunnan lääkärin kanssa 23.9.41. He veivät mukanaan lääkintätarpeita ja ryhtyivät järjestämään kenttälääkintää. Brofeldt päätti, että haavoittuneita hoidettaisiin toistaiseksi Latvassa, josta heidät myöhemmin maayhteyksien avautuessa evakuoitaisiin. Vaikeimmat tapaukset lennätettäisiin viipymättä sotasairaaloihin. 

Kohta Brofeldtin lennon perään matkaan lähti kaksi kenttäsairaalatarvikkeilla, bensiinillä ja ammustarvikkeilla lastattua kuljetuskonetta, joita saattoi kahdeksan Brewster-hävittäjää. Kuljetuskoneet laskeutuivat Latvan kylässä olevalle ruohokentälle ja vaihtoivat lastinsa haavoittuneisiin. Purku ja lastaus kestivät puoli tuntia. Tämän ajan suojahävittäjät eristivät ilmatilan Latvan yläpuolella. Kuljetuskoneet palasivat syvemmälle Suomeen.

Paikalle tuotujen kahden kenttäsairaalaosaston toiminta organisoitiin. Samaan aikaan lääkäri Brofeldt leikkasi potilaita nukkumatta yli kolme vuorokautta yhtä mittaa. Hän piti itseään hereillä pervitiinin voimalla. Toistuvilla lennoilla saatiin taistelualueelta tuoduksi pois hoitoon 130 haavoittunutta. 

Suurin osa kuljetuksista tapahtui Douglas DC 2 -lentokoneilla. Lääkintäjoukoille vietiin runsaasti hoidossa tarvittavaa materiaalia, ja lääkintähuolto onnistui pääpiirtein hyvin. Latvan ympäristössä käytyjen taistelujen päätyttyä oli haavoittuneita kertynyt noin 700 lentokoneilla pois evakuoitujen lisäksi.

Kun samalla taistelujoukot saivat bensiininsä ja ampumatarvikkeensa, Tst.Os Hynninen jatkoi Petäjäselkään ja Petroskoin valtaus vietiin ravakasti loppuun lokakuun alussa 1941. 

Eversti Ruben Lagus saapui Latvaan 24.9.41 illansuussa ja totesi omin silmin ilmasillan ja koko operaation vaikutukset. Tästä viikon kuluttua hän teki esityksen kunniamerkin myöntämisestä. Ylipäällikkö nimitti 7.10.1941 lääkintäeversti Simo Brofeldtin Mannerheim-ristin ritariksi. Hän oli ainoa ko. kunniamerkin saanut lääkäri.

Asemasodan aikana Latvan kylässä toimi V AKE, jonka alajohtoportaita olivat 7.DE Voznesenjassa ja 11.DE Pidmassa. Yläjohtoportaana toimi Aun.RE. ENa 2016.