Viljam Pylkkään alias Antti Rokan taistelupesäke Syväri

Paikka:

Viljam Pylkkään alias Antti Rokan taistelupesäke Syväri

ID:

009085123

Sijainti:

Kuvaus:

Kirjailija Väinö Linna ammensi vaikutteita Tuntematon sotilas -romaaniinsa Jatkosodan tositapahtumista. Myös eräillä henkilöhahmoilla ovat olleet esikuvansa. Esimerkiksi alikersantti Antti Rokan esikuvana oli sakkolalainen Viljam Pylkäs, ja luutnantti Vilho Koskelan esikuvana oli nilsiäläinen Einari Kokkonen.

Romaanin ja siitä tehdyn elokuvien eräs kuuluisimpia kohtauksia on alikersantti Antti Rokan konepistoolinäytös talvisessa metsässä. Sekin perustuu tositapahtumaan eli Shemenskin-Pertjärven taistelujen alkuvaiheeseen Pertjärven lohkon etulinjassa 12.4.1942. Konepistoolimies oli todellisuudessa Pylkäs. Tuolloin huhtikuussa 1942 Jalkaväkirykmentti 8:n Pertjärven lohkon etulinjan kenttävartio sijaitsi korkeuspisteenpisteen 153,7 maastossa. Paikka on Harhansuon luoteispuolella pitkänomaisen harjanteen päällä. Kenttävartion nimi oli Yrjö, josta länteen seuraavaan kenttävartioon eli JR 61:n kenttävartioon oli muutaman sadan metrin matka. Rykmenttien ja divisioonien välinen raja kulki tuolloin harjanteen laen poikki kaakko-luode -suunnassa. Kirjailija Petri Sarjanen kertoo taistelusta kirjassaan Tuntematon Rokka:

Todellinen asemasota alkoi JR 8:n osalta helmikuun alussa 1942. Rykmentti siirrettiin Pertjärvelle, Syvärin yläjuoksulle. Syvärin rintamalla ei kuitenkaan tuolloin ollut yhtenäistä rintamalinjaa juoksuhautaverkostoineen, vaan sekä suomalaisten ja venäläisten tukikohtien väliin jäi kilometrikaupalla lähes koskematonta korpimaastoa, todellista erämaata. Rykmentin naapurina oli ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta koottu rykmentti, JR 61. Pylkäs ryhmineen oli majoittunut kenttävartioasemalle, jolle oli annettu aatelinen nimi: Yrjö. Siihen ylellisyys sitten loppuikin, miehet asuivat koko talven teltassa. Asema oli perustettu synkän korven keskellä sijaitsevalle paloaukealle, joka oli hieman ylempänä kuin ympäröivä maasto. Kumpareen edessä oli suoaukio...

... Aamu valkeni. Kaikki oli hiljaista. Hevosmies toi kenttävartioon muonaa, kuten tavallisestikin. Vihollisen hyökkäys alkoi juuri, kun Pylkäs ryhmineen oli ruokaillut. Tuhansista kurkuista huudettu taisteluhuuto sai monien kädet tärisemään ja katseen harhailemaan hätäisenä. Pylkäskin tunsi ilkeän solmun alkavan kiristyä vatsassaan.

- Ryssä tulee! Asemiin!

Miehet ryntäsivät ulos teltasta. Se olikin terveellistä, sillä tulenavaus oli niin raju, että teltat repeytyivät hetkessä riekaleiksi. Pylkäs ja ampuja möyrivät hetken teltassa etsien konekiväärin varalukkoa. He pysyivät ehjinä vain, koska teltat oli kaivettu osittain maan ja lumen sisään. Vihollinen hyökyi päälle kuin jättiläismäinen aalto. Pylkkään konekivääri avasi tulen aivan viime hetkellä. Ensimmäiset viholliset olivat jo aivan silmillä. Niin tehokas oli tuo läheltä avattu tuli, että hyökkäys vaihtoi suuntaa [oikealle] kuin aallonmurtajan edessä, ja nyt saivat ruotsinkieliset päällensä myrskyn raivon. Heidän asemistaan alkoi nyt kuulua avunhuutoja selvällä suomen kielellä, vaikka koko talvena ei ollut suomea kuultu. Kokkonen huusi Pylkkään luokseen ja käski tämän mennä katsomaan, olivatko hurrit lähdössä livohkaan...

... Pylkäs lähti ja otti mukaansa sotamies Kärkkäisen, rintamaoloihin hieman liian vanhan täydennysmiehen. Heidän edelleen ehtinyt vänrikki tuupertui tulessa. - Seuratkaa minua, Pylkäs oli kuullut tämän huutavan juuri ennen kaatumistaan. Suomenruotsalaisten kenttävartioon oli muutaman sadan metrin matka. Kapeata lumipolkua kyyryssä juosten, välillä lyhyitä syöksyjä tehden Pylkäs Kärkkäisen seuraamana saapui JR 61:n vartioiman lohkon vasemmanpuoleisimpaan kenttävartioon, joka sijaitsi maastollisesti erittäin suotuisalla paikalla. Hyökkäävät venäläiset joutuivat kahlaamaan risukkoista rinnettä ylös upottavassa lumessa. Pylkästä tuli vastaanottamaan joukkueenjohtaja, joka selitti kiivaan ammunnan yli huutaen tilannetta hätäisenä: - Pikakiväärimies kuolema. Ryssä tulema päälle!, vänrikki sopersi vahvasti murtaen. Pylkäs käsitti nopeasti kielivaikeuksista huolimatta tilanteen. Telttakukkulan kärjessä asemissa ollut pikakiväärimies oli menehtynyt tulituksessa.

Ryssä oli vain muutaman kymmenen metrin päässä. Se olisi pysäytettävä rinteeseen tai tukikohta vaihtaisi omistajaa, ja heidän omankin joukkueensa asema muuttuisi samalla kestämättömäksi venäläisten päästessä kiertämään takaa. Koska pikakivääri oli Pylkkäälle outo ase, hän osoitti Suomi-konepistoolia, joka hänelle luovutettiinkin. Kärkkäinen sai mukaansa muutaman vaihtolippaan. Pylkäs syöksyi Kärkkäinen mukanaan poteroon, jossa kuollut pikakiväärimies retkotti. - Hakekaa raato pois! hän ehti vielä huutaa taaksepäin, mutta sitten vihollinen vaatikin kaiken huomion.

Pylkäs asetti muutaman Kärkkäisen ojentaman lippaan viereensä ja nosti aseen vasten olkapäätään. Uraa! -huuto kaikui käheänä kaikkialla heidän edessään. Sadat jalkaparit tekivät työtä upottavassa hangessa, ja hengitys nousi ihmismerestä huuruna kohti talvista taivasta...

... Lähimmät venäläiset olivat ehtineet vain parinkymmenen metrin päähän, kun Pylkäs painoi liipasinta, ja Aimo Lahden suunnittelema massalukollinen konepistooli heräsi henkiin. 9 millimetrin luodit iskivät syvässä lumessa kahlaaviin puna-armeijan sotilaisiin. Ensimmäiset kaatuivat kuin keilat kuka mihinkin suuntaan. Takaa tulevat rynnivät kuitenkin piittaamattomina kaatuneiden tovereidensa ylitse. Pylkäs ampui ensimmäisen neljänkymmenen patruunan lippaan tyhjäksi, vetäisi sen sitten irti ja heitti sivulle. Uusi lipas napsahti tutusti paikalleen. Hän ampui keskelle ryhmää, ja taas tuupertui useita vihollisia. Lipas tyhjeni, ja hän vaihtoi sen nopeasti jatkaen tulitustaan suoraan kohti rynnivää vihollislaumaa päin.

Tuskan huudot hukkuivat ammunnan jylyyn.
Venäläisiä kaatui rinnakkain ja päällekkäin.
Pylkäs tyhjensi lippaan toisensa perään.

Hyökkäyksen kärki alkoi nyt hajota venäläisten pyrkiessä heittäytymään sivuun murhaavan tulen edessä. Pylkäs siirsi tulen ensin vasemmalle ja sitten oikealle pyrkien ampumaan sivuilta keskustaan päin. Hyökkäyksen painopiste alkoi siirtyä etuoikealle. Pylkäs huusi Kärkkäiselle, ettei heillä olisi tässä mitään hätää, kunhan ammuksia vaan riittäisi. Lumi alkoi sulaa konepistoolin piipun alta, ja koko kuopan etureuna oli aivan mustunut. Aseen piippu suorastaan hehkui kuumuutta.

Jälkikäteen laskettiin, että Pylkäs oli ampunut tyhjäksi 17 tankolipasta (yhteensä 680 patruunaa), ja aseen piippu jouduttiin taistelun aikana kertaalleen vaihtamaan sen kuumennuttua käyttökelvottomaksi.

Vihollisia kaatui runsaasti pesäkkeen eteen. Pylkäs haavoittui vihollisluodista päähän taistelun aikana, mutta pystyi kohta jatkamaan taistelua.

Jyrkän torjunnan johdosta vihollinen perääntyi JR 61:n kenttävartion edustalta takaisin omalle puolelleen. Myös kenttävartio Yrjö vasemmalla oli pitänyt pintansa, eikä kukaan Yrjön miehistä ollut kaatunut taistelussa, vaikka varsin läheltä tuonen viikate oli viistänyt montaakin soturia. Tilanne alkoi rauhoittua molempien kenttävartioiden kohdalla. Seuraavana aamuna havaittiin vihollisen perääntyneen suoalueen taakse kokonaan.

Pylkkäälle myönnettiin taistelun ja muiden kunnostautumisiensa johdosta 4. luokan Vapaudenristi (VR 4) miekkojen kera 26.5.1942. Edelleen, taistelussa osoitetusta rohkeudesta Pylkkäälle myönnettiin Saksan armeijan kunniamerkki, 2. luokan Rautaristi. Petri Sarjanen kirjoittaa:

Muutaman päivän päästä hurmeista taistelukenttää saapui tarkastelemaan korkea-arvoisia saksalaisia upseereita. Joukkoa opasti I Pataljoonan komentaja, majuri Pakarinen. Kun upseeriryhmä saapui paikalle, jossa Pylkäs oli ammuntansa suorittanut, saksalaiset tahtoivat tietää, minkä yksikön miehet tässä oikein olivat urakoineet. Kaatuneita oli läjäpäin alueella, joka oli leveydeltään noin 30 metriä ja pituudeltaan hieman enemmän. Tulkin välityksellä heille kerrottiin, että hyökkäyksen oli pysäyttänyt yksi ainoa konepistoolilla aseistautunut alikersantti. Saksalaisiin tämä teki niin suuren vaikutuksen, että he pyysivät saada tietää alikersantin nimen. Rautaristi olisi nyt paikallaan.

Rautaristin kiinnitti Pylkkään asetakkiin saksalainen jalkaväenkenraali Waldemar Erfurth. Tämä tapahtui juhlatilaisuudessa V Armeijakunnan esikunnan alueella Latvan kylässä elokuussa 1943. Kenraali Erfurth toimi Saksan armeijan yhteysupseerina Päämajassa Mikkelissä Jatkosodan aikana.

Romaani ja todellisuus: kaunokirjallisessa Tuntematon sotilas -romaanissa kirjailija Väinö Linna, joka oli Pylkkään eräs taistelutoveri, sijoitti em. taistelukohtauksen Goran taistelujen yhteyteen. Tuo taistelupaikka sijaitsee Pertjärven etulinjan taistelupesäkkeestä 35 km suoraan itään. Goran taistelut käytiin vuodenvaihteen 1941/1942 ympärillä, eli 4 kuukautta aikaisemmin kuin tosiasiallisesti Pylkkään ampumasuoritus huhtikuussa 1942 tapahtui. Ote Väinö Linnan kirjeestä Viljam Pylkkäälle 23.5.1955: Sinä olet Rokan esikuva. Kuten olet huomannut, olen minä muunnellut tapahtumia, sijoittanut niitä toiseen aikajärjestykseen, siirrellyt toisten miesten tekoja toisille, ja niin edespäin. Mutta ne kuuluvat romaanin luonteeseen ja ovat vain sikäli todenmukaisia.

Miten mennä kohteeseen: Pertjärven (järven) länsipäästä lähtee pisteestä 60.896012, 34.591305 metsäura, joka etelälounaan suuntaan mutkitellen vie etulinjaan. Sinne on patikkamatkaa 8 km. ENa 2017.

 

Taistelu videolla (kesto 3:29):
https://www.youtube.com/watch?v=ncpHXvpma8o
 

Sijanti kartalla:

Ladataan karttaa..