Kekinniemen Sulkulinnake

Kekinniemen sulkulinnaketta kutsuttiin läheisen kylän mukaan myös Keljan linnakkeeksi. Myös nimeä Kekkilänniemi käytettiin. Kuten Patoniemeenkin, sijoitettiin Kekinniemeen neljä 57/26 Kaponier-tykkiä. Ampumasuunnat olivat myös täällä kahdella itään, kahdella länteen.

Ankarasti tulitettu sulkulinnake jäi talvisodan jälkeen verraten ehjäksi. Välirauhan aikana asemat räjäytettiin. Kekinniemessä tuhotyö on ollut täydellinen. Nykyään asemat ovat nimittäin täysin murskana ja ellei tiedä tarkoin mistä etsii, niitä on vaikea enää löytää maastosta runsaan aluskasvillisuuden takia. Bunkkerin paikalla on vain suuria betonimöykkyjä. Entisessä hahmossaan on vain pätkä pohjoisenpuoleista seinämää.

Perille Kekinniemeen johtaa suhteellisen hyväkuntoinen tie. Lehtimetsää kasvava niemi on nykyään verraten siisti retkeilypaikka. Tultaessa entisen bunkkerin lähelle on tien varressa suuri betonimöhkäle, jossa suomenkielinen teksti ”Kelja Mannerheimlinja.” Alueelta löytyy pommin- ja karanaatinkuoppia sekä myös lentopommien kuoria ja ammusten runkoja. Bunkkerin raunioiden lähimaastossa on vanhoja yhdyshautoja ja lähipuolustusasemien jäänteitä.

Kekinniemen taisteluista on kirjoitettu runsaasti muistelmia. Koska tälle paikalle on lisäksi verraten helppo päästä myös turistibussilla, on siitä tullut suosittu veteraanien ja kotiseutumatkailijoiden kohde. Lähellä sijaitsi aikanaan Kekkilän kartano. Entisen kartanon alueella sijaitsevat hyvämultaiset maat ovat nykyään taas maatalouskäytössä. Tämä on vielä melko harvinaista luovutetussa Karjalassa. Kekkilän kartanon mailla olevan kylän venäjänkielinen nimi on Portovoje. Teksti: Erkki Marttila THa 2016