Laurolan hovi Hiitola

Kuvaus:

Vuonna 1917 vaihtoi Laurola taas omistajaa, kun Paerschit möivät sen viipurilaiselle johtaja E. Richardtille, mutta tämä taas puolestaan myi kartanon 1919 viipurilaiselle konsuli Julius Starckjohannille, joka antoi sen poikansa, agronomi Walter Starckjohannin hoitoon. Hänen tilanhoidostaan antaa majuri K. Grigorkoff seuraavan positiivisen kuvan: "Agronomi W. Starckjohann, rouvansa Annan avustamana, kiinnitti hyvin paljon huomiota päärakennusta ympäröivän puutarhan hoitoon luoden mm. Laatokan rantaan viettävästä rinteestä todellisen kasvitieteellisen puutarhan erinomaisella taidolla järjestettyine monivuotisine kasveineen ja käytävineen. Vuonna 1936 rakennettiin uusi, uudenaikainen navetta 80 lehmälle, kärrynsuoja ja karjakkoasunto. Starckjohannien aikana rakennettiin myös työväen asunnot, suoritettiin tilan sähköistäminen ja varustettiin rakennukset tiilikatoilla. Maanviljelyä hoidettiin voimaperäisesti, ja salaojitukseen ja viljeltyyn laiduntamiseen kiinnitettiin erityistä huomiota. Metsien hoito järjestettiin ammattimiehen 1919 tekemän metsänhoitosuunnitelman mukaisesti ja uutta metsää istutettiin. Välirauhan ja jatkosodan aikana 1942 korjattiin talvisodassa vaurioita kärsineet rakennukset perin pohjin. Tilan pinta-ala oli 700 ha, josta puutarhaa 2 ha, peltoa 110 ha, luonnonniittyä 14 ha, viljeltyä laidunta 18 ha, metsämaata 444 ha ja joutomaata 112 ha."

Vuonna 1930 tilalla oli 18 hevosta, 72 ay-lehmää, 2 sonnia, sikoja, lampaita ja kanoja. Tila oli maataloushallituksen hyväksymä kirjanpitotila. Siltä myytiin Viipuriin viljaa, maitoa, lihaa, munia ja kasvitarhan tuotteita. Metsästä myytiin saha-, paperi- ja polttopuita. MKe 2014.