Viipurin Lääninvankila

Kuvaus:

Viipurin vankilasta tuli 1920-luvulla Suomen suurin lääninvankila. Viipurin vankila on ollut osana Suomen lähihistorian dramaattisia tapahtumia. Vuoden 1905 poliittinen liikehdintä, kansalaissota, Suomen itsenäistyminen, Viipurin lääninvankilan murhenäytelmä 1918, talvisota, vankilan evakuointi ja palaaminen Viipuriin 1941, sekä vankilan menetys 1944 liittävät Viipurin lääninvankilan historian itsenäisen Suomen ja Viipurin kaupungin historian keskeisiin tapahtumiin. Vanhat rakennukset ovat edelleen vankilakäytössä.

Vankilan jo muutenkin surulliseen historiaan liittyy vuoden kevään 1918 joukkomurha jossa 30 siviiliä sai surmansa.  

Punakaartilaisjoukkiota johti Taipalsaaren rintaman päällikkö Hjalmar Kaipiainen. Tunkeuduttuaan vankilaan humalainen aseistettu joukko tappoi ensin Karjalan Kansalaisliiton johtajan ja kansanedustajan Leander Ikosen, tehtailija ja kansanedustaja Matti Pietisen, ratainsinööri Tallgrenin ja vankilan entisen vahtimestarin Ahlgrenin. Sen jälkeen pidettiin istuntoa, jossa silminnäkijäkertomuksen mukaan mukana ollut nainen olisi valinnut surmattavat. Joukko murhasi vankilan johtajan Johan Stråhlmanin, Vuoksenniskan asemapäällikön Edvard Tojkanderin ja joitakin muita. Lopuksi joukko meni vankien yhteistilaan. Vangit yrittivät puolustautua asein ja rytäkässä Kaipiainen itse haavoittui. Hän luovutti johdon Albin Piskoselle. Albin Piskonen oli entinen vanki ja juuri hän ampui vankilanjohtajan. Joukko heitti vankien yhteistilaan käsikranaatin surmaten 4–5 henkilöä ja haavoittaen useita. Myöhemmin yöllä tapettiin vielä vankilan uusi vahtimestari Mannermaa.

Vankilaa laajennettiin hieman 90 – luvun alussa. Vuonna 2005 vankeja oli noin1700 eli jokaisessa 4X4m kopissa kuusi asukasta. Lähes kaikki Tutkintovankeja. Ulkoilu aikaa yksi tunti vuorokaudessa, loput hiljaa kopissa. MKe 2017.