Laatokan Karjalan Talvisota: Katitsanlampi

Kuvaus:

Laatokan koillisnurkan alueella suomalaisjoukot aloittivat tammikuun 1940 alussa divisioonan vahvuisilla voimilla suuren saarrostushyökkäyksen, jolla pyrittiin katkaisemaan puna-armeijan joukkojen tieyhteydet sekä maantiellä Käsnäselkä-Lemetin tienhaara että maantiellä Pitkäranta-Kitilä. Joukkojen kiinteistä kokoonpanoista oli luovuttu ja oli muodostettu tehtäväkohtaisia taisteluosastoja, ja taisteluajatuksena oli iskeä koillisesta lounaan suuntaan Laatokan rantaan läpi vihollisrivistöjen kahtena kiilana. Hyökkäysjoukot, joita oli siis yhteensä yhden divisioonan verran,  koottiin sekä Katitsanlammen (Tst.Os Mehiläinen, ev Hannuksela) että Vuortanajärven maastoon (Tst.Os Lohikäärme, ev Autti). Laajan operaatioalueen muille suomalaisjoukoille tuli puolustuksellisia, vihollista sitovia tehtäviä.

Saarrostushyökkäyksen ensimmäisessä vaiheessa 6.-10.1. katkaistiin puna-armeijan 18.D:n ja 34.Kev.Hv.Pr:n tieyhteydet maantiellä Käsnäselkä-Lemetin tienhaara, ja vihollisrivistö jäi taistelemaan useisiin motteihin paloiteltuna. Kun lisäksi puna-armeijan 168.D:n tieyhteydet rantatiellä saatiin katkaistua, alkoi muodostua ns. Kitilän suurmotti. Saarrostushyökkäyksen toisessa vaiheessa 11.-17.1. hyökkäystä vyörytettiin etelään Pitkärannan suuntaan, Nietjärven eteläpuolelle, vahvennettiin saartorenkaiden otetta mottien ympärillä ja miehitettiin suurmotin eteläpuoliset Laatokan saaret. Katitsanlammen maastoon tukeutuen tehtiin vastahyökkäyksiä Ruhtinaanmäen ja Mitron maastoon edenneen vihollisen sivustaan ja tieyhteyksille. Lammen maasto oli huoltomuodostelmiemme keskeinen tukikohta-alue Laatokan Karjalan mottitaistelujen menestyksellisessä hoitamisessa Talvisodan loppuun asti.

Katitsanlampi oli huomion kohteena myös heinäkuussa 1944, kun suomalaisjoukot torjuivat lammen ympäristössä puna-armeijalaisten läpimurtoyrityksen länsiluoteeseen Ruhtinaanmäen tienristeysalueelle. Katitsanlammen taistelussa puna-armeija kärsi yli tuhannen miehen tappiot, joista kaatuneita oli reilut kolmesataa. ENa 2017.