Inon rannikkolinnake

Kuvaus:

Inon rannikkolinnake rakennettiin Venäjän keisarivallan viimeisinä aikoina vuosina 1909–1916, sen tarkoituksena varmistaa Pietarin puolustusta. Linnoitukseen sijoitettiin 12’tuuman (305 mm) Obuhov tykkejä. Linnoituksesta tuli niin massiivinen, että sinne tehtiin oma rautatie rakennustöitä ja tykkien huoltoa varten. Kyseinen rataosuus kytkettiin myöhemmin valtion rataverkkoon, sitä päästiin liikennöimään vuoden 1916 alussa. Tykkien kanta riitti hyvin eteläiselle vastarannalle, jossa oli vastaavanlainen linnake. Tykin kantama 25 asteen korolla oli reilut 25 km, vastarannalle oli matkaa 21 kilometriä.

Linnoituksen alueelle hankittiin saksasta kaksi Rheinmetall Borsig -veturia numeroilla 7268/1909 ja 7858/1910. Inon rautatieasemalle rakennettiin tiiliset veturihallit, vielä neuvostoaikana ne olivat tallessa, nyt ei ole enää muuta kuin vesitorni pystyssä.

Suomen sisällissodan lopulla huhtikuun 24.4.1918 saapui Karjalan ratsujääkäri eskadroona jääkäriluutnantti Ilmari Relanderin johdolla linnoituksen edustalle, todellisuudessa joukot olivat sen takana, Terijoen suomalaiset olivat jo vallanneet eli Ino oli motissa. Inon venäläinen komendantti Artamonov suostui olosuhteiden pakosta kolmenviikon jälkeen luovuttamaan linnoituksen suomalaisille.

Venäläiset lähtivät laivoilla Kronstatiin, noiden kolmen viikon aikana he olivat Moskovasta saamiensa ohjeiden mukaan miinoittaneet alueen sähkösytyttimillä. 14.–15. toukokuuta Artamonovin joukot räjäyttivät suurimman osan tykkipattereista.

Tarton rauhansopimuksessa sovittiin, ettei suomalaiset korjaa tai ota käyttöön Inon alueen rannikkolinnoitusta. Sovittiin että suomalaiset purkavat Inon varustuksia. Toinen vetureista jätettiin purkutöihin, toinen uudempi (7858/1910) lähti Pietarsaareen vaihde ja teollisuusveturiksi.

Linnoituksesta lyhyen aktiiviaikansa aikana ei ammuttu muuta kuin koelaukaukset.

Paikka on nykyään pahasti metsittynyt, mikään ei tietysti peitä tuhottuja massiivisia betonirakenteita. Venäjän armeija poistui paikalta 2003.

Alueelle saattaa päästä noin 1,5 kilometriä ennen Inon nykyistä asemaa poikkeaa merkitsemätön tie kaksi kerroksisien asuinrakennusten välistä polulle kohti rantaa. Talojen pihasta noin 7–800 metriä loivasti länteen päästään tykkipattereille. Kuvat: Internet

MKe 2018