Kranaatinheitinpataljoonan tuho Kaartojärvi

Kuvaus:

Osana 1.Jääkäriprikaatin toteuttamaa Loimolan valtausta 2./JP 2 eteni pohjoisesta etelään, seitsemän kilometriä Loimolan länsipuolella ja katkaisi Loimola-Pitkäranta -maantien 14.7.1941. Täällä, Kaartojärvellä komppania kohtasi puna-armeijan kranaatinheitinpataljoonan, Erillisen Raskaan Kranaatinheitinpataljoona 47:n, joka oli moottorimarssilla Loimolan suuntaan. Puhkesi kiivas tulitaistelu, ja kohta vihollispataljoona suljettiin mottiin yhteistoiminnassa muiden JP 2:n joukkojen kanssa. Taistelu kesti 12 tuntia ja päättyi suomalaisaseiden voittoon. Sotasaaliiksi jäi 48 raskasta kranaatinheitintä, 42 ammusajoneuvoa kranaatteineen ja 40 muuta ajoneuvoa. Monen jalkaväkirykmenttimme kranaatinheitinkomppania sai näistä tärkeät kalustotäydennykset.

Rintamakirjeenvaihtaja, luutnantti Martti Haavio raportoi 15.7.1941 taistelusta näin: Kärkikomppania nousi pyörille Kaartojärven pysäkillä. Kaukaa Loimolan suunnalta alkoivat kohota valtavat savupatsaat - toverimme olivat siis saavuttaneet Loimolan! Kärkikomppania eteni synkässä, harjanteisessä kuusimetsässä. Äkkiä se havaitsi: vastaan saapui suuri vihollisosasto: traktorit rämisivät, jalkaväki marssi. Everstiluutnantti A.A Järvinen keräsi nyt taisteluun koko jääkäripataljoonansa (JP 2:n). Kaartojärven taistelu alkoi. Vihollinen oli täysin yllätetty. Rämisevä kolonna pysähtyi kuin seinän eteen: sen ensimmäinen vetotraktori oli ammuttu liikuntakyvyttömäksi, ja koko tie oli tukossa. Kuulimme myöhemmin, että kolonnassa marssi vihollisen Erillinen Kranaatinheitinpataljoona 47, jalkaväkiosasto, ilmatorjuntajoukkue ja rautatien hävitysosasto.

Jotkut jääkärit kiirehtivät rakentamaan murrosta tienhaaraan, toiset hyökkäsivät vasenta tiensyrjää vihollisen sivustaan, muuan osasto hakeutui sen selkään, muuan osasto hyökkäsi oikeata metsänreunaa. Vihollinen yritti saada kranaatinheittimensä toimimaan, mutta hurjapäiset suomalaiset olivat säälittä, nopeasti, käsikranaatteja viskellen, konepistooleillaan ampuen heidän niskassaan. Vihollinen ei ehtinyt ampua ainoallakaan heittimellään. Silloin alkoi kuulua outoa, ennen tuntematonta, tiheää ammuntaa. Jääkärit hölmistyivät. He näkivät edessään nelipiippuisen "urkupyssyn", joka tulitti kaikilla putkillaan Plattosen mökin maastossa. Iskuryhmämme tuhosi sen miehistön. Mutta se tulitti taas - uudet miehet olivat astuneet surmansa saaneiden tilalle. Taas tuhottiin ampujat, mutta ase ei vaiennut. Yhä uudet, sisukkaat, kuolemaa halveksivat vihollisampujat jatkoivat...

Nyt oli pakko kiertää Plattosen mökin maasto. Saarrostusosasto eteni aina Kaartojärven rantaan, mutta sai siellä vastaansa tuliryöpyn. Toinen osaston upseereista kaatui, toinen haavoittui. Hyökkäys pysähtyi. Vihollinen yritti saarrostaen vastaiskua. Tilanne oli siis oikealla sivustalla kriittinen. Paremmin ei ollut laita vasemmallakaan sivustalla. Sielläkin vihollinen oli ottanut aloitteen. Komppanianpäällikkö haavoittui. Kun hänen tilalleen astui uusi mies, hän haavoittui heti. Vasta kolmas komppanianpäällikkö säilyi eheänä taistelun loppuun asti.

Maasto oli vaikea, täynnä syviä notkoja ja harjanteita. Kranaatinheittimemme ja konekiväärejämme ei voitu käyttää hyödyksi, koska olisi saatettu vahingoittaa omia miehiä. Siitä huolimatta jääkärit saivat yliotteen. Mökin maasto saavutettiin, jääkärit ryntäsivät raivokkaasti tien kummallakin puolella. Tässä vaiheessa saapuivat avuksi jääkäripataljoonan panssarintorjuntatykkijoukkueet. Tienoon täytti tykkien jymy. Paikalle ehätti vihdoin myös Raskas Patteristo 2:n tulenjohtue, ja kohta karjuivat taaempaa raskaat tykit. Vihollinen heitti kaiken toivon. Taistelukentällä lojui kolmesataa vihollisruumista. Osa pakeni kohti Pahkaselänmäkeä. Jääkärit asettuivat lepoon.

Tien kattoi laajalta alalta arvokas sotasaalis. Laskin raskaita kranaatinheittimiä: neljäkymmentäkahdeksan, ammusautoineen ja tuliannoksineen. Näin kuusitoista traktoria ja maastoautoa, viisikymmentä Molotov-autoa, "urkupyssyn", pikakiväärejä joukoittain. Kranaatinheittimet lojuivat tiettä avuttomina. Niiden uutuuttaan hohtavat putket eivät olleet ehtineet surmata ainoatakaan suomalaista. Yllätyksemme oli ollut täydellinen. Vain neljä vihollisen konekivääriä ja tuo kauhistuttava "urkupyssy" olivat ehtineet mennä asemiin. Näin korpin kahahtelevan metsikössä. ENa 2017.