Näätäoja

Kuvaus:

Yleispoliittisen tilanteen kiristyessä venäläiset alkoivat rakentaa vahvoja asemia ja erillisiä  puolustuspesäkkeitä rajalta Suojärvelle ja Petroskoihin johtavien teiden varsille keväästä 1941 alkaen. Lisäksi maastotyyppi esim. Loimolan ja Suojärven välillä suosi puolustajaa, kun maantien suunnassa suot ja kumpareinen kangasmaasto vuorottelevat lyhyin välimatkoin. Niinpä Jatkosodan hyökkäysvaiheen suomalaiset ja saksalaiset joukot saivat kokea Näätäojalla, kuinka vaikeaa on ajaa vihollinen kenttälinnoitetuista asemista, varsinkin kun vastustajalla on huoltoaan varten käytettävissä rautatie.

Jatkosodan Kevyt Osasto 4 eteni Loimolasta itään ja saavutti Kollaanjoen länsirannan 14.7.1941. Seuraavana päivänä eteneminen jatkui taistellen Näätäojan rautatiepysäkin länsipuolelle, missä oli vastassa ylivoimainen vihollinen katetuissa asemissaan. Sillä oli tukenaan tykistöä ja yksi panssarijuna.

Karjalan Armeijan näkökulmasta Näätäojan suunta oli keskeinen sivustauhkan torjumisessa, koska nähtiin, että venäläiset saattaisivat pyrkiä etenemään Näätäojalta Laatokan koillisnurkkaan ja saartamaan Laatokan rantatietä jo kohti Tuulosta etenevät joukkomme.

Jalkaväkirykmentti 56 vaihtoi Kev.Os. 4:n rintamasta 16.7., ja rykmentin taistelu Näätäojalla oli kolmivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa hyökättiin pari päivää (17.-18.7.). Vihollinen puolustautui sitkeästi kaivannoissaan ja katetuissa tulipesäkkeissään sekä purki junista panssareita marssittaen ne vastahyökkäykseen. Täten JR 56:n saavutuksena oli vain parin sadan metrin maastovoitto. Toisessa vaiheessa rykmentti joutui puolustuskannalle moneksi päiväksi, kun vihollinen aloitti rajun vastahyökkäyksen. Samaan aikaan lentotiedustelumme selvitti, että Suojärvelle oli tulossa idästä juna junan perään. JR 56 kuitenkin onnistui torjuntataisteluissaan Näätäojalla ja esti vihollisen pääsyn selustayhteyksillemme.

Kolmannessa vaiheessa taistelukentälle saapui mukaan saksalainen JR 310. Rykmenttien tarkoituksena oli nyt yhdessä poistaa kokonaan Karjalan Armeijaan kohdistunut sivustauhka. Suomalais-saksalainen hyökkäys Näätäojalla alkoi 25.7. ja eteni Vitsaojalle. Mutta tämän kahden kilometrin syvyisen varustellun vihollisaseman murskaamiseen meni kolme päivää. Mäet hyökkäysalueella oli kaivettu täyteen pesäkkeitä ja kahdella hirsikerralla vahvistettuja korsuja. Jokainen kumpare oli vallattava erikseen. Niinpä suomalais-saksalainen hyökkäysvoima kului loppuun, ja eteneminen pysähtyi. Ohne Stukas und Panzer geht es nicht, sanoivat saksalaiset.

Pariviikkoisessa taistelussa pahoin kulunut JR 56 irrotettiin etulinjasta ja siirrettiin huoltoon taakse 28.7. Suovanjärvelle. Rykmentin tappiot Näätäojalla olivat 230 kaatunutta/kadonnutta, 610 haavoittunutta ja 120 sairastunutta. Saksalaisia kaatui ja haavoittui yhteensä 470. Saksalaisjoukot olivat puolustuksessa Näätäoja - Vitsaoja -lohkolla sitoen vihollista vielä elokuun 1941 kolme ensimmäistä viikkoa. Kun JR 50 eteni Suvilahteen 21.8., Näätäojan vihollisvoimat jäivät osin mottiin, osin pelastuivat metsien kautta itään.

Jatkosodan torjuntataisteluvaiheessa vihollinen siirsi Laatokan rantatien suunnalta Näätäojalle 127.Kevyen Armeijakunnan heinäkuun 1944 puolivälissä. Armeijakunnan tavoitteena oli kiertää suomalaisten U-asema-puolustuslinja pohjoispuolitse ja edetä syvälle länteen. 7.Divisioona ja Rajajääkäriprikaati estivät aikeen ja löivät vihollisarmeijakunnan armottomissa erämaataisteluissa Loimolanjärven pohjoispuolella heinä-elokuun vaihteen 1944 ympärillä. ENa 2017.