Kutismajoen motti Aunus

Vihollinen oli rakentanut lujat asemat Kutismajoen itärannalle Säämäjärvi-Petroskoi -maantien varteen. Kun JR 8 ryhtyi asemia murtamaan 2.9.1941, alussa oli sikäli epäonnea, että oman tykistön tulivalmistelu kohdistui suoraan omien joukkojen päälle. Nämä kykenivät kuitenkin järjestäytymään uudelleen, ja Kutismajoki ylitettiin. Sitten pataljoonan vahvuinen vihollinen suljettiin mottiin joen itäpuolisessa maastossa maantien kohdalla. Seuraavat päivät käytiin katkeraa taistelua, ja JR 8 oli lujilla. JR 35 vaihtoi JR 8:n motin ympäriltä 4.-5.9., ja motti saatiin laukeamaan 6.9. Vihollinen menetti kaatuneina noin 800 miestä. Myös JR 8:n tappiot olivat tuntuvat: yli 70 kaatunutta ja 180 haavoittunutta. Näistä kymmenkunta kaatui ja kolmisenkymmentä haavoittui oman tykistön kranaateista.

Kaatuneiden joukossa oli myös omia miehiä ampunut oma. JR 8:n sotilas Pentti Termonen kuvaili tapauksen: Niin kuin jokainen rintamalinjoilla ollut tietää, kuoleman läheisyyden aiheuttamaa pelko- ym. mielialaa neutralisoitiin hirtehishuumorilla, raa´alla käyttäytymisellä ja tietysti kortinpeluulla. Rahapelinä Ventti käynnistyi heti kannon päällä, kun pienikin lepotauko saatiin. Kun rahalla ei niissä oloissa ollut suurtakaan merkitystä, pelissä oli suuriakin panoksia. Joku siis aina voitti melkoisia summia. Sen pani merkille eräs peluri, jolle raha tosiaan merkitsi kaikkea. Hän oli muuan mustalaispoika. En muista sen komppanian numeroa, missä tuo tyyppi palveli. Viimeinen hänestä kärsinyt kaverimme oli sotamies Jyrkinen, jonka muistan sellaisena riskinä vaaleatukkaisena soturina. Hän oli tauolla korttipelissä voittanut melkoisen summan rahaa, kuten edellisenä päivänä eräs toinenkin kaverimme.

Seuraavassa rynnäkössä Kutismajoen mottia kohti muuan saman joukon poikamme pudotti aseestaan lippaan ja jäi sitä kiinnittämään toisten jälkeen, ja hän näki sellaisen näyn, ettei ollut todeksi uskoa. Mustalaispoika ampui syöksyyn nousseen Jyrkisen aivan kylmäverisesti. Tapauksen nähnyt poikamme olisi ampunut murhaajan, mutta koska lipas ei ollut paikoillaan, hän nosti kovan metakan, jotta toiset olisivat tappaneet murhamiehen. Hyökkäyksen aiheuttaman muun metelin vuoksi kukaan ei tajunnut, mistä oli kysymys.

Mustalaispoika, joka huomasi tulleensa tekosestaan ilmi, syöksyi ilman asettaan suoraan linjojen välimaastoon jääden sinne hortoilemaan. Siellä, tai peräti vihollisen puolella, hän oli turvassa koko päivän. Ehkä häntä tummana poikana luultiin omaksi vartiomieheksi? Totuus kai paljastui iltapäivällä, kun mustalaispoika juoksi kovan kivääritulen saattelemana oman porukkansa kohdalla takaisin.

Omalla puolella tuomio oli hänelle kuitenkin jo langetettu. Vaikka hän käsiään kohotellen aneli armoa, useat lähes yhtäaikaiset laukaukset lopettivat hänen elämänsä. Häneltä löytyivät edellisenä päivänä korttipelissä voittaneen kaverimme ja Jyrkisen lompakot sekä viimeksi mainitun taskukello. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi, miksi Jyrkinen oli ammuttu, mutta puntaroitiin myös sitä, kuinka moni aiemmin oli joutunut rahanahneen mustalaispojan uhriksi. Tämän surkean tapauksen jälkeen tapahtuneessa selvitystilanteessa oli sitten joku jermu laukaissut sanat: "Tämähän on oikea paskamotti, kun omatkin alkavat kavereitaan tappaa." Niin sanottiin sen motin kastesanat, ja motin nimi jäi ikuisesti historiaan. ENa 2017.