Kaskanan korven motti Aunus

Kuvaus:

Jatkosodan lentotiedustelumme oli havainnut 10.9.1941 Pyhäjärven länsipuolella noin yhdeksän kilometriä pitkän vihollisrivistön, jossa oli tien täydeltä kuorma-autoja, hevosajoneuvoja, tykistöä ja 20 panssarivaunua. Kyse oli vihollisen 272.Divisioonan kuormastosta, jonka etenemissuuntana oli etelä. 11.Divisioona oli katkaissut Prääsässä tältä kuormastolta tien pohjoisen suuntaan. Eikä siinä vielä kaikki: 1.D:n ja 7.D:n joukot katkaisivat etenemistien etelämpänä etelän suuntaan, joten vihollisrivistö alkoi suuntautua Pyhäjärveltä kaakkoon, kohti Kaskanaa. Kun 7.Divisioonan II/JR 9 ja PPK olivat vallanneet Kaskanan 14.9., ja kun rivistön kintereillä hyökkäsi JR 30 (7.D), vihollinen yritti pelastautua itäkoilliseen raivaamalla panssarivaunuilla tieuraa halki metsän.

Kuitenkin 7.Divisioonan joukot kävivät ripeästi takaa-ajoon antamatta viholliselle hetkenkään rauhaa. Niinpä vihollisen oli pakko jättää kalustonsa 15.9.1941 ja paeta erämaahan itään ja koilliseen. Yli kymmenen kilometriä pitkän metsäuran varteen jäi runsas sotasaalis. Rintamakirjeenvaihtaja, luutnantti Paavolainen saapui Nurmoilasta Kaskanan mottiuralle ja raportoi 25.9.1941:

Viime päivien sotilaallinen sensaatio on ollut Kaskanan motin synty. Motti, jonka pituudeksi väitetään kokonaista 16 kilometriä, syntyi venäläisten joukkojen yrittäessä murtaa itselleen tietä korven kautta joko Äänisen tai Syvärin rantaan. Miten hiljaiseksi muuttuu mahtavinkin sodan jälki Aunuksen korpien ajattomassa ilmapiirissä. Vasta pari päivää on kulunut motin laukeamisesta, mutta jo nyt vallitsee sen ympärillä painostava elottomuus ja unohdus. Se on kuin kuolemassa tuskallisesti nytkähteleviin kiemuroihin jäykistynyt teräksinen jättiläismatelija, jonka pää on odottamatta murskattu. Kilometri kilometrin jälkeen saa kosteutta tihkuvassa, hämärässä metsässä kulkea motin sivua tapaamatta ainuttakaan elävää olentoa. Syysillan usvainen ja hievahtamaton ilma painaa sekasorron täyttämää metsätunnelia kuin holvi.

Jyrkässä käänteessä putoaa mutainen, motin sivulla kiemuroiva polku rotkomaiseen kohtaan, missä pilviä hipovien ikikuusien hämärässä alkaa autojen ja panssarivaunujen hautausmaa. Palaneen metallin ja bensiinin käry leijailee pistävänä vetotraktorien ja kuorma-autojen luona, joiden uumenista yhä vielä tuprahtelee kitkerää savua. Korppeja rääkyy ylhäällä puiden latvoissa ruumiita vaanien. Käänteeseen seisahtunut jättiläistankki on työntynyt niin korkealle puolittain kaatunutta kuusta vasten, että näyttää siltä, kuin olisi jokin alkuaikojen hirmulisko koko raskaalla painollaan kiipeämässä ahmimaan ikipuun mustanvihreitä, meheviä havuja. Kylmä iltataivas kirkastuu hitaasti tämän kauhun paikan yllä.

7.Divisioonan sotasaalisluetteloon kirjattiin muun muassa 10 panssarivaunua, 4 panssariautoa, 33 erilaista tykkiä, 8 vetotraktoria, 26 tykinvetäjää, 214 kuorma-autoa, 290 hevosta, 437 ajoneuvoa (kärryä), 37 kenttäkeittiötä, noin 700 kivääriä, yksi kenttäkirjapaino, yksi elokuva-auto ja yksi kuoma-autollinen karttoja. ENa 2017.