Marmorilouhos Ruskealassa

Kuvaus:

Ruskealasta on louhittu kiveä rakennuksia ja kirkkoja varten 1700-luvulta alkaen. Esimerkiksi Ruskealan marmoria on käytetty Pietarin Marmoripalatsissa, Kazanin kirkon lattioissa, Iisakin kirkossa sekä Talvipalatsissa ja Eremitaasissa. Helsingissä samaa marmoria on käytetty muun muassa Yleisradion entisessä toimitalossa (Kasarmintorin laidalla) ja Säästöpankin rakennuksessa. Zacharias Topelius kuvaili kirjassaan Vanha kaunis Suomi (ilmestyi vuonna 1845) näin:

Ruskealan marmori on toisinaan tuhkanharmaata, ja siinä on keltaisia tai vihertäviä juonia. Toisinaan se on vihertävää, valkeine ja mustine juovineen. Toisinaan se on valkean, harmaan ja mustankirjavaa sekä toisinaan ruskean harmaankirjavaa.

Louhinta Ruskealassa aloitettiin vuonna 1764. Louhimo kuuluu kruunulle, ja se on Iisakinkirkon komission alainen. Työmiehet ovat enimmäkseen suomalaisia, toisinaan heitä on jopa 500, ja heidät pestataan kesäksi määräajaksi. Kruunu on rakentanut talot virkamiehille ja työväelle. Niin on syntynyt pieni kauppala.

Louhoksen suurimittakaavainen hyödyntäminen loppui 1980-luvun alussa, mutta pienimuotoista toimintaa on ollut sen jälkeen louhoksen ympäristössä aika ajoin, esimerkiksi rakennuskiven ja erilaisten murskelajikkeiden tuotantoa sekä tästä sivutuotteena syntyvän kalkkikivijauheen, jota käytetään maanparannukseen, tuotantoa.

Nykyään marmorilouhosta kiertää 1,3 kilometrin pituinen, helppokulkuinen maisemapolku (reittimaksu vuonna 2016 oli 200 ruplaa). Polun varrella jyrkät ja korkeat marmorikalliot putoavat kohtisuoraan kaivannon pohjalla välkkyvään turkoosinsiniseen veteen. Polku pujahtaa välillä louhoksen luoliin. Aiemmin kalkintuotannossa käytetyt polttouunit sijaitsevat 200-300 metriä louhoksen pohjoispuolella, jonne polustoa on laajennettu viime vuosina. Opastuspisteestä voi myös vuokrata veneen ja lähteä soutelemaan louhosjärvelle. Louhos on lisäksi sukeltajien suosima paikka.

Marmorilouhos on erityisesti venäläismatkailijoiden suosiossa (pyhän kiven louhos). Vuonna 2016 siellä kävi yhteensä 85 000 matkailijaa, mikä teki siitä toiseksi suosituimman matkailukohteen Laatokan Karjalassa Valamon jälkeen (noin 200 000 matkailijaa). Tie kohteelle lähtee Värtsilä-Sortavala -tieltä pisteestä 61.937905, 30.590809.

Jatkosodassa Marmorilouhoksen ympäristössä ei taisteltu. Kuitenkin vihollinen oli varustanut lujat asemat sekä louhoksen pohjoispuolelle Otrakkalaan että eteläpuolelle Ruskealan kirkonkylän harjanteelle. Tällä kaistalla hyökännyt VII Armeijakuntamme, jonka joukkoja olivat mm. 7.D ja 19.D, pyrki tietoisesti motittamaan vihollisen näihin asemiinsa. Kun JR 58/19.D oli vallannut 18.7.1941 Kaalamon kylän, joka sijaitsee 6 km Ruskealan kirkonkylän lounaispuolella, ja JR 37/19.D oli katkaissut Värtsilä-Sortavala -maantien ja ottanut ehjinä haltuun Ahinkosken maantiesillat  3 km kirkonkylän kaakkoispuolelta 21.7., vihollinen irtautui Ruskealasta etelään ja välttyi joutumasta suureen mottiin. Saartavien pihtiliikkeiden kärjet olivat tuolloin enää runsaan 6 kilometrin päässä toisistaan. ENa 2017.