Sakspuron maantiesilta Pertjärvi Syväri

Kuvaus:

Osana huhtikuun 1942 suurhyökkäystään Syvärillä vihollinen suuntasi hiihtopataljoonia erämaan kautta pohjoiskoilliseen kohti Pertjärveä. Vihollisen kärkijoukot etenivät 11.4. iltaan mennessä Sakspuron ylittävän maantiesillan länsipuolelle. Eteneminen oli kuitenkin sen verran äänekästä, että nuo joukot havaittiin, ja sillan varmistuksena ollut suomalaisvartio suoritti hälytyksen. Läheisessä Pertjärven kylässä majoituksessa ollut JR 8:n I Pataljoonan Esikuntakomppania vahvensi maantiesillan puolustusta. Hieman myöhemmin alueelle saapui lisää joukkoja ja tykistöä, joiden seuraavien päivien toiminnan tuloksena vihollinen saarrettiin motteihin, jotka tuhottiin. Nämä tapahtumat olivat eräs osanäytös Shemenskin-Pertjärven taisteluista, jotka päättyivät kymmenessä päivässä suomalaisaseiden loistavaan voittoon.

Einar Palmunen selostaa tapahtumien kulkua kirjassaan Shemenskin-Pertjärven taistelut: Esik.K/I/JR 8:n majapaikasta nähtiin illalla 11.4. valojuovaluoteja ammuttavan puron ylimenopaikan vartion suunnalta. Hetken pohdittiin, mitä se mahtoi merkitä. Osastoon kuuluva vääpeli M. Jokio sanoi, että siellä vanja paraillaan teki tossupolkuja, se ei levännyt. Koska vartio oli aseistettu konepistooleilla, eivät valojuovat voineet olla omien ampumia. Jotain oli tapahtumassa. Ehkä taaskin oli vihollisen partio pyrkimässä pohjoiseen, kuten jokin päivä sitten, jolloin 30-miehinen partio oli edennyt aina Pidmaan ja Sankosaaren kenttäsairaalaan asti, missä partio oli tuhonnut mm. sairaalan navetan.

Kohta törmäsi majapaikkaan toinen vartiomiehistä ja koetti hengästyksissään tolkuttaa: "Hälytys, hälytys! Metsä on täynnä ryssiä, ja ne ampuvat valojuovia. Jätin oman konepistoolini toiselle vartiomiehelle, joka jäi yksin sillalle ja ampuu kahdella aseella vuorotellen toisen jäähtyessä. Nopeasti apuun, ja minulle lisää lippaita."

Esik.K suoritti hälytyksen. Miehiä saatiin kokoon parikymmentä hevosmiestä ja jokin kirjuri. Luutnantti Skippari ilmoitti asiasta pataljoonan komentopaikkaan, mutta sieltä kehotettiin tuhoamaan vihollisjoukko itse; vihollinen oli alkanut liikehtiä muuallakin. Lisäjoukkoja ei voitu nyt lähettää. Vääpeli Jokio sai käskyn pikaisesti muodostaa paikalla olevista miehistä ketjun puron varteen. Kylässä oli korjattavana yksi konekivääri ja yksi pikakivääri, jotka otettiin mukaan. Joku sentään osasi niitäkin käyttää. Jokion ja kersantti Nikusen johdolla kaivettiin lumeen jonkinlaiset asemat; linja koetettiin saada mahdollisimman pitkäksi, pauketta piti myös saada syntymään ampumalla aina joukkoon sarja konetuliaseilla. Vihollista ei näkynyt, hämäräkin alkoi jo olla. Vihollinen piti yllä tulitoimintaa, vaikka pysyi paikoillaan. Iltayön kuluessa tilanne rauhoittui, joten puolet joukosta lähetettiin takaisin kylään lepäämään, ja toinen puoli jäi varmistamaan puron vartta. Aamuyöllä suoritettiin vaihto.

Kirjuri, alikersantti P. Poutiainen täydentää kuvausta: Kevyt Osasto 10:n miehet ottivat meiltä asemat puron varressa, ja me saimme palata majapaikkaamme Pertjärven kylään. Olimmekin olleet yhtä päätä 7 tuntia lumikuopissamme. Unikin taas maistui. Kylään päästyämme alkoi myllerrys puron varrella; venäläiset ampuivat siihen tykistöllään tunnin keskityksen. Asemamme olivat pian mustalla mullalla. Me katselimme sitä kylän ikkunoista, eikä meillä tuntunut sillä hetkellä olevan minkäänlaista hätää. Uusia joukkoja virtasi kylään jatkuvasti. Kev.Os 10:n lisäksi tulivat pian ensimmäiset RajaJP 4:n yksiköt paikalle. Tykistöä ilmestyi myös kylän taakse useita pattereita Kev.Psto 10:stä ja KTR 4:stä. Ne alkoivat kranaatinheittimien säestämänä jauhaa puolestaan puron lännenpuoleista maastoa. Venäläiset vastasivat tuleen, ja näin ollen tykistöt hakivat toisiaan kylän yli. Me olimme siinä välissä, ja todella aitiopaikalla, mitä näkyvyyteen tuli. Aikamme seurattuamme näytelmää kävimme nukkumaan; sodassahan on uni otettava aina, kun siihen on tilaisuus. Univirrestä huolehti kahden valtakunnan tykistö. ENa 2017.