Kirvesvaara Maaselän alue

Kuvaus:

Jalkaväkirykmentti 4:n I Pataljoonan Jääkärijoukkue valtasi Kirvesvaaran kylän 19.10.1941 ja otti siinä yhteydessä 40 vihollissotilasta vangiksi. Ennen sotia kylän siviiliasukkaat olivat rekimestareita, erikoistuneet siis rekien valmistamiseen.

Marraskuussa 1942 Kirvesvaarasta parikymmentä kilometriä itään rantautui Seesjärven yli soutamalla tullut 10-miehinen partisaanijoukko. Rantavarmistuksemme havaitsi partisaanien veneen ja avasi tulen. Tällöin venekunta yritti takaisin järvelle, mutta vene kaatui, ja kaksi miestä hukkui. Samalla painuivat pohjaan partisaanien reput, kaksi radiota ja osa aseista. Venekunnan loput kahdeksan partisaania selvisivät joten kuten rantaan ja katosivat sitten jonnekin metsään.

Muutamaa päivää myöhemmin (4.11.) saatiin Jouhivaaran länsipuolella kiinni kaksi puna-armeijalaista, jotka kertoivat kuuluvansa em. venekuntaan. Edelleen, Kirvesvaaran kylässä toiminut Pioneeripataljoona 36:n kolonnan ryhmä huomasi seuraavana päivänä kuuden vieraan kulkijan pyrkivän erääseen kylän taloista. Nousi äläkkä, ja kulkijat pakenivat. Kolonnaryhmän avuksi hälytetty joukkue löysi iltamyöhällä kulkijoista kolme, joista kaksi oli suomalaisiin sotilaspukuihin pukeutuneita ja suomea puhuvia, itäkarjalaisia partisaaneja, joista toinen oli alikersantti. Kolmas partisaaneista oli siviiliasuinen prääsäläinen, suomea puhuva nainen (Marija Melentjeva). Toisella miehellä oli aseenaan Colt-pistooli, ja naisella Nagant-pistooli.

Nämä kuuluivat em. venekuntaan, ja heidän tehtävänään oli muodostaa vakoilusolu Seesjärven länsi- ja luoteisrannalle. Naisen tarkoituksena oli toimia ryhmän radistina Paateneen kylässä. Hän oli aiemmin toiminut vastaavassa tehtävässä Äänisenrannan Šoutjärvellä. Tunnin kuulustelun jälkeen partisaanit teloitettiin Kirvesvaarassa. Kolmen muun partisaanin jäljitys ja takaa-ajo aloitettiin. Nämä saatiin kiinni seuraavana päivänä (6.11.). He olivat suomalaisissa sotilaspuvuissa ja varustautuneet suomalaisella ja venäläisellä konepistoolilla. Heidät tuhottiin. ENa 2017.