Ontajärven kylä Rukajärvi

Kuvaus:

Ontajärven kylä oli merkittävä asutuskeskittymä asemasodan vuosina. Sitä pitkin kulki Rukajärven suunnan päätien eteläpuolen kenttävartioistoihin perustuva etulinja. Suurimman osan suunnan puolustusvastuusta asemasotavaiheen aikana kantoi RajaJP 6:n komppaniat. Kylä oli tuon suunnan kenttävartioiden solmukohta ja tärkeä etappi kenttävartioiden huollon kannalta. Sen kautta kulki myös useiden kaukopartioiden kulkureitti vihollisen selustaan ja sieltä takaisin. Ontajärvi itsessään järvenä muodosti merkittävän vesistöesteen, sillä se on pituudeltaan noin 31 km etulinjan suuntaisena sekä leveydeltään noin 13 km leveä etulinjan syvyydessä. Vihollisen asemat olivat järven itärannalla.

Syyskuussa 1942 Ontajärven kylässä käytiin merkittävä taistelu, kun puna-armeijan merijalkaväen maihinnousuosasto yritti saada sillanpääaseman maihinnousullaan Ontajärven kylään. Osasto hyökkäsi venekuljetuksin kylään aamuvarhain vajaan 150 miehen voimin yllättäen kylän suunnalla tuolloin toimineen tykistön tulenjohtoryhmän ja tienrakennusosaston. Tykistön tulenjohtoryhmä sai lähetettyä hälytyksen maihinnoususta reilun 5 km:n päässä Pälgjärvellä sijainneeseen RajaJP 6:n esikuntaan, joka lähetti reservissä olleen 3. komppaniansa kapteeni Erkki Setälän johdolla suorittamaan vastahyökkäyksen maihinnousuosastoa vastaan. Seuraavassa tiivistelmä Erkki Setälän antamasta haastattelulausunnosta tämän taistelun tiimoilta:

"Pataljoonani komentaja antoi käyttööni lisäksi Erkki Koiviston komppanian I/JR 52:sta sekä pataljoonamme jääkärijoukkueen luutnantti Leskisen johdolla. Oma komppaniani vastasi maihinnousualueen pohjoisreunasta, Koiviston komppania oli siinä keskellä ja Leskisen jääkärijoukkue tuli puolestaan maihinnousualueen eteläreunalle. Maihinnousualue saatiin täten rajattua ja puristettua mottiin. Se oli semmosta matalaa metsikköä siinä, suometsikköä ja etupäässä siellä ammuttiin siis kivääreillä, pikakivääreillä ja hyvin paljon kranaatinheittimillä. Tämä taistelu oli aika kiivasta yhteen aikaan. Koko aikana tämä vihollinen ei pyrkinyt pahemmin murtautumaan mistään kohtaa. Se huomasi sen, että ne olivat niin voimakkaasti saarrettu joka puolelta ja ne saivat heti tulta vastaan. Huolimatta suoperäisestä maasta pyrimme tuhoamaan niitä mahdollisimman paljon kranaatinheitintulella. Puristimme niitä sitkeästi ja lujasti pikkuhiljaa entistä tiiviimpään mottiin. Tämä taistelu oli ohi illansuussa, 17-18 aikaan, jolloin saimme maihinnousualueen haltuun. Yksikään vene ei päässyt poistumaan taistelualueelta. Ainuttakaan vankia emme saaneet. Kaatuneiden vihollisten määräksi laskimme 143 miestä. Myös omat tappiomme olivat merkittävät." JKu 2017.