Kenraali Zukovin tähystyspaikka Seelovissa

Kuvaus:

Seelowin kukkuloiden taistelu käytiin 16. - 19. huhtikuuta 1945. Tammikuussa 1945 Puna-armeija tuli Oder joelle ja valtasi joen länsirannalta pienet sillanpääasemat molemmin puolin Kostrzyn kylää (ent nimi Küster). Seelovin ja Kostrynin läpi kulkee valtatie, joka oli nimeltään Reichsstrasse 1 (numero on vieläkin käytössä). Odottelu huhtikuuhun asti tarkoitti sitä, ettei Stalin halunnut jättää mitään sattuman varaan.
Pohjoisessa 2. Valkovenäjän rintama komentajanaan marsalkka Konstantin Rokossovski, Seelovin kohdalla 1. Valkovenäjän rintaman komentajan marsalkka Georgi Zukov ja etelässä marsalkka Ivan Konevin komentama 1. Ukrainan rintama. Melko tarkkaan nykyiselle Puolan länsirajalle venäläiset kokosivat huhtikuun alkuun mennessä noin 2,6 miljoonaa miestä, 41600 tykkiä, 6300 panssarivaunua, 3300 raketinheitintä ja ajoneuvoja reilusti yli 90000, ilmaherruus oli kokonaan Puna-armeijalla. Voimaryhmä vastasi kokonaisuudessaan lähes samaa voimaa mikä saksalaisilla oli operaatio Barbarossan alussa 4 vuotta aiemmin.

Seelov "Portti Berliiniin" kenraalieversti Theodor Busse ja Gotthard Heinrici saivat epäkiitollisen tehtävän torjua puna-armeijan hyökkäys. Heillä oli käytössään 9. Armeija jonka vahvuus oli noin 110000 miestä ja 2660 tykkiä ja vajaa 600 panssarivaunua eikä lainkaan ilma tukea. Zukovilla oli käytössään miljoona miestä, yli 3000 panssarivaunua ja melkein 17000 tykkiä. Tätä taustaa vasten kenraalieversti Bussella ollut mitään harhakäsitystä taistelun lopputuloksesta, kysymys oli vain siitä kuinka kauan rintama pitää.

Kostryzyn ja Seelovin väliä on 20 kilometriä, se on laakeata tasaista vesijättömaata jossa pohjavesi on kovin lähellä. Seelovin kukkulat ovat oiva puolustus linja, se kulkee suunnilleen pohjois- etelä suunnassa. Valtatien poikki kulkee rautatie syvässä kanjonissa, tällä oli hyvä estearvo. Zukovilla oli erikoinen hyökkäyssuunnitelma valaista ilmatorjunta valonheittimillä saksalaisten asemat sokaistakseen puolustajan. Busse taas aavisti tai sai varmistuksen hyökkäyksen alusta ja veti etulinjasta miehityksen taemmas (todella riskialtis temppu), eli Zukov huitaisi tyhjään.

Aamuyöstä Puna-armeijan 16000 tykkiä avasi tulen saksalaisten asemiin, valonheittimet sytytettiin hieman ennen liikkeelle lähtöä sillä seurauksella, ettei kukaan nähnyt mitään koska koko maiseman peitti pöly ja räjähdys kaasut. Aamulla alkanut kaatosade pehmitti myllätyn maan niin että jopa T 34:set juuttuivat.

Liike pysähtyi saksalaisten toiseen puolustuslinjaan. Zukov hätäisenä miehenä raportoi Moskovaan ettei hyökkäys edennyt odotusten mukaan jolloin Stalin ilmoitti että Konev saa kääntyä suoraan kohti Berliiniä. Kilpailuasetelma oli valmis, Zukov heitti reservinsä peliin sillä seurauksella että kaaos vain lisääntyi. Sateen lakattua puna-armeijan ylivoima mursi saksalisten puolustuksen, Heinrici erotettiin, Busse sai vielä kerran yrittää Halben taistelussa Berliinin eteläpuolella.

Seelovin museo perustettiin heti sodan jälkeen Puna-armeijan hautausmaan viereen. Itä-Saksan aikana museo muistutti yksipuolisesti vain Neuvostoliiton uhrauksia. Neuvostoliiton kaaduttua alueella on tehty paljon kaivauksia ja molempien osapuolten vainajia on siirretty hautausmaihin. Museon luonne on myös muuttunut vastaamaan todellista historian kulkua.
MKe 2017.