Partisaanileirikeskus Haikola Viena

Kuvaus:

Jatkosodan aikana Haikolassa sijaitsi venäläisten partisaanien koulutuskeskus. Sen leiripaikalla on sotamuistomerkki (koordinaatti). Täältä oli lähtöisin suurin osan niistä partisaaneista, jotka Jatkosodassa tekivät raakuuksia suomalaisia siviilejä kohtaan.Täältä operoivat seuravat osastot; Punaiset partisaanit n. 150 miestä, Sotahuuto, vahvuus 160 miestä, Punainen sotalippu, vahvuus 150 miestä. Kakkien komentajana oli everstiluutnantti Zurich. Lisäksi kylään oli majoitettu II/Rajavartio-osasto 72.

Monet suomalaispartiot kävivät tarkkailemassa Haikolan partisaanikeskusta, ja sen tuhoamistakin yritettiin, mutta keskus oli niin hyvin varmistettu, ettei varsinaista tuhoamisiskua pystytty koskaan tekemään.

Suurisuuntaisin tuhoamishanke oli tarkoitus toteuttaa kevättalvella 1943, kun Päämaja lähetti itärintaman sotatoimiyhtymille käskyn ryhtymisestä voimakkaaseen sissitoimintaan, jonka tavoitteena oli tuhota vihollisen partisaanitoiminnan tukialueet, komentopaikat, huoltokeskukset sekä liikenne- ja viestiyhteydet.

Tähän liittyen III Armeijakunta antoi eversti Fagernäsin 3.D:lle käskyn tuhota partisaanien tukialue ja koulutuskeskus Haikolassa. Siellä tiedettiin toimivan partisaaniosastot Punaiset partisaanit, Sotahuuto ja Punainen sotalippu. Niiden yhteisvahvuus oli 400-500 miestä. Eversti Fagernäs antoi tuhoamiskäskyn JR 32:n II Pataljoonan komentajalle, majuri Heinolle, joka ryhtyi kokoamaan tuhoamisretken hiihto-osastoa. Sen rungon muodostaisivat neljä komppaniaa, kunkin vahvuus 115-120 miestä.

Tuhoamisretken ajankohdaksi kaavailtiin helmikuun 1943 puoliväliä. Retken minimipituus olisi ollut yksi viikko. Suunnitelmana oli edetä hiihtäen Kenttijärven tukikohdasta linjojen yli Ala-Kuittijärven kaakkoispuolelle, josta olisi käännytty pohjoiseen kohti Haikolaa. Suunnittelun myötä tehtiin maasto- ja olosuhdetiedustelu, jonka tuloksena huomattiin, että metsässä oli yli metri varsin upottavaa lunta, suot olivat osin pehmeitä (ne eivät siis kantaisi kuormaa vetäviä hevosia), ja maasto oli varsin mäkistä.

Täten retken toteutus siirtyi helmikuun lopulle ja sitten maaliskuun puoliväliin, jolloin Osasto Heino alkoi jo siirtyä Kenttijärvelle ja majoittui siellä telttoihin (20.3.). Kuitenkin III AK ja 3.D peruuttivat tehtävän Päämajan suostumuksella hankalien toimintaolosuhteiden ja hankkeen ilmeisen paljastumisen vuoksi. Osasto Heino jäi vielä viikoksi paikoilleen, mutta marssi sitten takaisin perustamispaikalleen hajottamista varten huhtikuun 1943 alussa. ENa 2017.