Hevosenkenkä Uhtua Viena

Kuvaus:

Hevosenkengän synty

Eversti Fagernäs antoi 31.7.1941 iltapäivällä käskyn hyökkäyksen suuntaamiseksi Suuren Kiiskijärven pohjoispuolitse. Lyhyen joukkojen järjestelyn jälkeen tuli JR 11:n (pois lukien II pataljoona) vahvistettuna Sissipataljoona 3:lla edetä Kiiskisjärven pohjois- ja itäpuolitse Uhtuan tielle, katkaista se sekä yhteistoiminnassa tällöin rintamassa lännestä hyökkäävän JR 32:n kanssa tuhota järvikannasta puolustava vihollinen. JR 11 sai lisäksi varmistustehtävän pohjoisessa ja JR 32 etelässä avoimiksi jäävillä sivustoilla. Ryhmän reserviksi pidätettiin II/JR 11 sekä Kevyt Osasto 5, joka sai tehtäväkseen, vahvistettuna muun muassa panssarivaunuilla ja panssarintorjuntatykeillä, valmistautua päähyökkäyksen onnistuttua siirtymään nopeaan takaa-ajoon Uhtualle. Maatiedustelua tehostettiin ennen hyökkäystä, sillä metsäpalojen savu esti lentotiedustelun.

Ryhmittyminen ja painopisteen muutos

Etenemisen 31.7. illalla aloittanut JR 11 pääsi aamuyöllä 1.8. Kiiskisjärven pohjoispuolelle, mutta totesi vihollisen yhtenäiset asemat tällä välin jo miehitetyiksi järvestä koilliseen aina Malviaisten-Uhtuan tielle saakka. Rykmentti jäi odottamaan tarkempia tiedustelutuloksia vihollisen asemien kulusta ja laadusta. Samanaikaisesti Ryhmä F sai pohjoisessa Pistojärven suunnalta toimivalta Ryhmä J:n II/JR 12:lta ilmoituksen, jonka mukaan vihollisen komppania oli vielä asemissa Pistojärven eteläpuolella, sen vahvoja partioita liikkeellä järven pohjoispuolella ja ainakin vielä muutamia päiviä aikaisemmin komppanian verran vihollisia Röhössä. Iltapäivällä vihollinen kuitenkin alkoi vetäytyä II/JR 12:n edestä kaakkoon.

Kiiskisjärvien kannakselta vihollinen teki 1.8. kuluessa tien suunnassa tykistön tukeman kiivaan vastaiskun, joka kuitenkin torjuttiin sille melkoisin tappioin, mutta oli jo kiivaudellaan aikaansaanut ryhmän reservin hälyttämisen sekä saksalaisten panssarivaunujen vahvistaman Kevyt Osasto 5:n siirron lähemmäs etulinjaa. Vihollisen ilmatoiminta vilkastui tuntuvasti ja muun muassa etulinjaa pommitettiin.

Kaikesta päättäen vihollinen aikoi sitkeästi puolustautua tällä viimeisellä Uhtuaa suojaavalla puolustuslinjallaan. Viime tingassa sen oli onnistunut miehittää Korpijärven suunnalta vähitellen irti saamillaan väsyneillä joukoilla ensin päätien suunta ja siitä vähitellen kauemmas sivustoille kaartuvat, vasta rakennetut ja osaksi vielä rakenteilla olevat metsäasemansa. Hyökkääjä kohtasi saarrostamaan pyrkiessään yhä kauempana tiestä vasta miehitetyt asemat, joihin ensimmäiset valmistelemattomat hyökkäysyritykset kilpistyivät. Näiden asemien miehitystä varten vihollinen lienee irrottanut myös pääosan Pistojärven suunnalla taistelleista joukoistaan. Vihollinen seurasi mitä tarkkaavaisimmin tapahtumia asemiensa edessä. Niinpä sen sangen voimakkaitakin tiedustelu- ja taistelupartioita tavattiin näinä aikoina syvällä JR 11:n vasemmalla sivustalla sekä hyökkäysosastojen välissäkin.

Armeijakunnan komentaja antoi 2.8. pohjoiselle naapuriryhmälle käskyn jatkaa Pistojärven suunnalta siellä olevilla joukoilla (II/JR 12) etenemistä kaakkoon, vallata Hämeen, tienhaaran siitä 14 kilometriä itäkaakkoon sekä Malviaisten maaston.
Tämä oli viimeinen toimenpide siinä hyökkäysvaiheessa, jossa III Armeijakunnan komentaja voi taistelujoukoin tukea Ryhmä F:n hyökkäystä. AOK:n käskyllä siirrettiin painopiste yllättäen Louhen suuntaan, mikä aiheutti sen, että vihollisen sitkeän puolustuksen hidastamaa Ryhmä F:n hyökkäystä Uhtuan valtaamiseksi ei enää voitu merkittävästi tukea, vaan päinvastoin alkoi 2.8. lähtien Ryhmän asteittainen heikentäminen uuden painopistesuunnan hyväksi. Tämä tuli ilmenemään myös ilma-aseen toiminnassa, joten muun muassa syöksypommittajien hyökkäykset keskitettiin etupäässä Kiestingin suuntaan Ryhmä F:n jäädessä siinäkin suhteessa yhä enemmän tukea vaille.

Hyökkäys

Aamulla 2.8. alkoi JR 11:n hyökkäys Kiiskijärven pohjoispuolella, mutta kilpistyi melkoisin tappioin vihollisen puolustukseen. Iltapäivällä hyökkäys aloitettiin uudelleen pohjoisempana. Tällöin onnistui kapteeni J Mariston johtaman III Pataljoonan tunkeutua vihollisen asemaan, torjua sen vastaisku ja pitää sisäänmurtokohta hallussaan. Etelämpänä hyökkäys sen sijaan ei päässyt edistymään. Kapteeni Maristo sai rykmentistä nopeasti vahvistusta menestyksen kehittämiseksi edelleen. Kaksi kiväärikomppaniaa, kranaatinheittimiä ja konekivääreitä I Pataljoonasta siirrettiin murtokohtaan. Tilanteen kehittyminen näytti lupaavalta. Ryhmän reservistä alistettiin jo II/JR 11 eversti Malmin käytettäväksi vyörytykseen sisään murtokohdasta kaakkoon sekä etelään Uhtuan tielle, ja Vahvennettu Kevyt Osasto 5 siirrettiin lähemmäs etulinjaa päätien suunnalla. Hyökkäystä 3.8. jatkettaessa sisäänmurtokohdasta etelään vihollinen suoritti jälleen idästä vastaiskun, joka kuitenkin torjuttiin. II Pataljoona ryhmittyi III Pataljoonan oikealle puolelle, missä oli noin 700 metrin levyinen aukko Kiiskisjärven pohjoisrannalla taistelevaan Sissipataljoona 3:een. Tykistövalmistelusta huolimatta hyökkäys ei onnistunut. Vihollinen tuntui saaneen lisävoimia ja puolustautui sitkeästi lujissa ja syvälti porrastetuissa asemissaan. Samaan aikaan muutamien syöksypommittajien tukema hyökkäys päätien suunnassa saavutti vain vähäistä paikallista menestystä.Taitekohta Uhtuan suunnan hyökkäyksessä oli saavutettu. Lainaus Pohjan Prikaati / Pekka Hiitola ENa ja JHe 2018