Suho-saari Etelä-Laatokka

Kuvaus:

Suho-saari sijaitsee Laatokalla 37 kilometriä Novaja Ladogasta pohjoisluoteeseen. Tämän majakkasaaren ympäristössä käytiin lyhyt taistelu lokakuussa 1942, mistä seuraavassa.

Kesäkuussa 1942 Lahdenpohjaan tuli Italiasta moottoritorpedovenelaivue, johon kuului neljä MAS-torpedovenettä. Edelleen Laatokan merivoimia vahvistettiin siirtämällä Lahdenpohjaan saksalaisia maihinnousutukialuksia, ns. Siebel-taistelulauttoja. Ensimmäiset 15 lauttaa saapuivat heinäkuussa 1942. Lopulta niitä oli yhteensä 30. Joukoista ja aluksista muodostettiin Laivasto-osasto K, jota johti komentajakapteeni Kalervo Kijanen. Osasto kuului Laatokan Rannikkoprikaatin organisaatioon, jota johti eversti Eino Järvinen. Osaston saksalaista osaa, jonka miehistövahvuus oli 2320 sotilasta, johti everstiluutnantti Fritz Siebel.

Partioinnin ohella Laivasto-osasto K teki syöksytyyppisiä häirintäiskuja Etelä-Laatokalle punalaivaston kulkuvesille ja Leningradin huoltoväylää (Elämän tietä) vastaan purjehduskaudella 1942. Koska Laatokka on Euroopan suurin järvi ja suuri ulappa, operointi siellä oli varsin rajoitettua ilmauhan takia. Suojaavia saaria ei juurikaan ole. Syöksyiskut olivat vähiten riskejä sisältävä toimintatapa. Näistä huomattavin oli hyökkäys Suho-saarta vastaan 22.10.1942. Siihen osallistui 23 Siebel-lauttaa ja muutamia kuljetusveneitä. Osastoa suojasi kolme MAS-venettä. Liikkeelle lähdettiin Sortanlahdelta ja samaan paikkaan palattiin takaisin. Operaatio tunnetaan nimellä Brazil.

Suhoa ei ollut tarkoitus pitää. Kyseessä oli syöksy, jolla näytettäisiin, ettei joukkoja ja laitteita oltu turhaan raijattu muualta Euroopasta Laatokalle. Ja jotain oli tehtävä ennen purjehduskauden päättymistä. Valittiin siis syöksy Suhoon, kun muutakaan kohdetta ei oikein ollut. Etelä-Laatokalla sijaitseva Suho on hevosenkengän muotoinen, yhden hehtaarin kokoinen saari, jolla sijaitsee majakka. Sodan aikana siellä oli venäläisten rannikkopatteri (3 x 100 mm) ja 90 miehen varusväki, jolla oli aseinaan myös kolme konekivääriä.

Hyökkäysosasto eteni Sortanlahdelta Suhon edustalle yön pimeydessä, avasi tulen jo kilometrien päässä saaresta ja ryhmittyi hyökkäykseen kello 06 (22.10.). Tulituksessa saaren radioasema tuhoutui ensimmäisistä kranaateista, eivätkä saaren puolustajat ehtineet tehdä hälytystä. Kuitenkin saaren lähistöllä oli kaksi venäläistä alusta, joista TŠTŠ-100 ilmoitti hyökkäyksestä johtoportaaseensa (TŠTŠ-100 oli entinen Suomen merivoimien tykkivene Aunus, joka oli jouduttu luovuttamaan Neuvostoliitolle Talvisodan rauhanehtojen perusteella). Lisäksi venäläisalukset ryhtyivät häiritsemään hyökkäysosastoa tulellaan.

Seuraavaksi saareen kohdistettiin seitsemän koneen pommihyökkäys. Kello 07 saksalainen iskujoukko nousi maihin puolen komppanian vahvuisin voimin. Taistelussa saaren varustuksia hävitettiin ja varusväelle tuotettiin tappioita. Kahakassa saatiin kuusi vankia. Päivä oli valjennut, ja hyökkäysosaston johto arvasi, että vihollisen vastatoimet olivat käynnistyneet. Siksi maihinnousun iskujoukko käskettiin takaisin aluksiin. Kello 08 punailmavoimat teki ensimmäisen rynnäkön osastoa vastaan. Kello 09 jälkeen lähdettiin muodostelmana takaisin Sortanlahdelle, minne oli matkaa 100 kilometriä. Osastoa ajoi takaa kolme venäläisiä tykkivenettä ja kolmetoista muuta alusta. Lentorynnäköt luoteeseen vetäytyvää osastoa vastaan jatkuivat kello 13:sta asti.

Taistelussa hyökkäysosasto menetti viisi Siebel-lauttaa ja kaksi muuta alusta. Lautat olivat ajaneet karille Suho-saaren ympäristössä, jolloin niistä oli luovuttava. Ne räjäytettiin palasiksi omin aktiivisin toimin. Punailmavoimat menetti 21 lentokonetta lauttojen ilmatorjuntatulessa ja suomalaishävittäjien alasampumana. Osasto saapui takaisin Sortanlahdelle kello 15. Miehistötappioiksi kirjattiin 18 kaatunutta ja 43 haavoittunutta.

Lähenevä talvi lopettivat saksalaisten ja italialaisten sotatoimet Laatokalla. Alukset siirrettiin toisaalle lukuun ottamatta kahta Siebel-lauttaa, jotka Suomen armeija osti. Ne toimivat Laatokalla sodan loppuun saakka. ENa 2018.