Lahdenpohjan satama

Kuvaus:

Sisä-Suomesta Lahdenpohjaan johti rautatieyhteys, jota pitkin Laatokalle tai sieltä pois voitiin siirtää erilaisia aluksia ja materiaaleja. Jatkosodassa Suomen Laatokan Rannikkoprikaatin joukkoja päätettiin vahvistaa, ja kesällä 1942 Lahdenpohjaan saapui rautatiekuljetuksena italialaisia MAS-torpedoveneitä ja saksalaisia Siebel-taistelulauttoja. Nämä osallistuivat Laatokan meritaisteluihin ja partiointiin muutaman kuukauden ajan purjehduskaudella 1942. Toiminnan tavoitteena oli Leningradiin suuntautuvien huoltokuljetusten häirintä sekä vihollisen Pohjois-Laatokalle suuntautuvan toiminnan estäminen ja torjunta.

MAS-veneet tuotiin kuljetusaluksella Suomenlahdelle, mistä ne purjehtivat omin konein Saimaan kanavan kautta Punkasalmelle kesäkuussa 1942. Siellä ne kuormattiin junaan ja kuljetettiin Lahdenpohjan satamaan. Myöhemmin veneiden varsinaiseksi tukikohdaksi tuli Sortanlahti. Kaikki veneet oli valmistettu vuonna 1939. Niiden maksiminopeus oli 87 km/h (47 solmua). Joka veneessä aseistuksena olivat kaksi torpedoa, yksi konekivääri, kuusi syvyyspommia sekä savunheittimet suojautumiseen. Miehistönä oli kymmenen merisotilasta per vene.

Kaksikymmentäyksi raskasta ja yhdeksän kevyttä Siebel-taistelulauttaa saapui Lahdenpohjaan rautateitse heinä-elokuussa 1942. Lautat olivat paloista koottavia aluksia, ja ne oli suunniteltu maihinnousulautoiksi Englannin kanaalin ylittämistä varten. Kun maihinnousuun ei ryhdytty, lautat jäivät vaille alkuperäistä käyttöä. Yksinkertainen ja vankka rakenne, hyvä merikelpoisuus, koottavuus ja kuljetettavuus kuitenkin mahdollistivat Siebel-lauttojen käytön eri puolilla Toisen maailmansodan rintamia. Ne palvelivatkin monissa rooleissa - kuljetusaluksina, ilmatorjuntayksikköinä, tykkiveneinä, saattajina ja miinanlaskijoina - Englannin kanaalin rannikolla, Välimerellä, Itämerellä ja Mustallamerellä.

Siebel-lautta oli perusratkaisultaan katamaraani, joka koostui kahdesta ponttonista. Niitä yhdistivät raudoitettu silta ja panssaroidut ylärakennelmat. Laitteen pituus oli 32 metriä, leveys 15 metriä ja ponttonien syväys vain 1,8 metriä. Kaksi bensiinimoottoria vedenalaisine pakoputkineen kehitti 20 kilometrin tuntinopeuden. Lautan toimintasäde oli 280 kilometriä. Yksi lautta saattoi kuljettaa materiaalia ja ajoneuvoja 50-100 tonnin edestä, riippuen lautan versioinnista. Lisäksi lautta voitiin varustaa varsin tulivoimaiseksi. Se voitiin aseistaa esimerkiksi kolmella 88 mm:n tykillä tai yhdellä 37 mm:n tykillä ja neljällä 20 mm:n konekiväärillä.

Joukoista ja aluksista muodostettiin Laivasto-osasto K, jota johti komentajakapteeni Kalervo Kijanen. Osasto kuului Laatokan Rannikkoprikaatin organisaatioon, jota johti eversti Eino Järvinen. Laivasto-osasto K:n saksalaista osaa johti everstiluutnantti Fritz Siebel, ja sen miehistön vahvuus oli 2320 sotilasta.

Laivasto-osasto K teki syöksytyyppisiä häirintäiskuja Etelä-Laatokalle. Italialaiset torpedoivat muun muassa Moskva-luokan tykkiveneen 14.8.1941 ja pari viikkoa myöhemmin Leningradiin matkalla olleesta saattueesta suuren proomun. Osaston viimeinen hyökkäys tehtiin Suhon majakkasaarelle 22.10.1942. Hyökkäysosastoon kuului 23 Siebel-lauttaa ja muutamia kuljetusveneitä. Osastoa suojasi kolme MAS-venettä. Liikkeelle lähdettiin Sortanlahdelta ja samaan paikkaan palattiin takaisin. Operaatio tunnetaan nimellä Brazil.

Hyökkäyksellä saatiin osittain tuhottua saaren pieni varuskunta. Päivän valjettua neuvostojoukkojen vastatoimet käynnistyivät, ja hyökkäysosasto lähti vetäytymään takaisin 100 kilometrin päähän Sortanlahteen. Taistelussa osasto menetti viisi Siebel-lauttaa ja kaksi muuta alusta. Lautat olivat ajaneet karille Suho-saaren ympäristössä, jolloin niistä oli luovuttava, ja ne räjäytettiin palasiksi. Punailmavoimat menetti 21 lentokonetta lauttojen ilmatorjuntatulessa ja suomalaishävittäjien alas ampumana. Osasto saapui takaisin Sortanlahdelle kello 15. Miehistötappioiksi kirjattiin 18 kaatunutta ja 43 haavoittunutta.

Lähenevä talvi lopettivat saksalaisten ja italialaisten sotatoimet Laatokalla. Alukset siirrettiin toisaalle lukuun ottamatta kahta Siebel-lauttaa, jotka Suomen armeija osti. Ne toimivat Laatokalla sodan loppuun saakka. MAS-veneet lastattiin junanvaunuihin Lahdenpohjan satamassa ja kuljetettiin Punkasalmelle lokakuun 1942 lopussa. Sieltä ne purjehtivat omin konein Saimaan ja Saimaan kanavan kautta Suomenlahdelle ja edelleen Tallinnaan, missä laivue talvehti. Suomen merivoimat osti nämä alukset toukokuussa 1943, ja ne siirtyivät Helsinkiin. Alukset saivat uudet nimet: Jylhä, Jyry, Jyske ja Jymy. Sodan päätyttyä ne muutettiin tykkiveneiksi. Alukset poistettiin palveluskäytöstä vuonna 1961. ENa 2018.