Tornimäki Aunus

Kuvaus:

Keski-Aunuksessa Tornimäellä käytiin heinäkuussa 1944 eräs torjuntataistelu, joka on tullut tunnetuksi sekä Jalkaväkirykmentti 9:n rykmenttihistorian että Yrjö Keinosen kirjan Taistellen takaisin ansiosta. Tornimäellä Kevyt Osasto Keinonen ja yksi JR 9:n komppania torjuivat vihollisen vaarallisen pihtiliikkeen JR 9:n selustaan.

Asetelmassa viivyttävä JR 9 oli ryhmittynyt puolustukseen Prääsä-Sortavala-maantien varteen Tulemajärvestä itään pistävän Jevgenjärven pohjoisrannalle 3.7.1944. Rykmentin tehtävänä oli hankkia mahdollisimman paljon aikaa 40 kilometriä taaempana sijainneen U-asemalinjan runkotykistön ryhmittämiseen ja linjan miehittämistä varten. Lisäksi tarkoituksena oli kuluttaa vihollista niin, että se kyettäisiin U-asemassa torjumaan. Rykmentin puolustuksessa vasemman siiven taakse ryhmittyi kapteeni Keinosen johtama 200-miehinen Kevyt Osasto pisteen 117.7 kukkulalle, jota alettiin sanoa Tornimäeksi, sillä sen korkeimmalla kohdalla oli kolmiomittaustorni. Tornimäeltä johti polku-ura maantielle lounaaseen ja metsälinja itään.

Aamulla 4.7. vihollinen hyökkäsi maantien suunnassa JR 9:n puolustusaseman etulinjaa vastaan ja käytti runsaasti raskasta tulta, mm. raketinheittimiä. Kun puolustajan huomio oli maantien suunnalla, samaan aikaan hyökkääjä pyrki kiertämään pataljoonan vahvuisin voimin puolustajan selustaan. Tässä tehtävässä vihollinen eteni idästä metsälinjaa pitkin Tornimäkeen ja aloitti 4.7. illalla suoraan liikkeestä rynnäkön, joka uraa-huutoineen tyrehtyi puolustajien asemista lähteneeseen sakeaan luotikuuroon.  Vihollisen kärki hakkautui turpeeseen, ja vihollispataljoona vetäytyi muutaman sata metriä taaksepäin.

Mutta kamppailu Tornimäestä oli vasta alkamassa. Seuraavaksi hyökkääjä käytti runsaasti pienoisheitinten tulta ja hyökkäsi mäkimaastossa vielä 7-8 kertaa seuraavan 12 tunnin aikana. Tähän liittyi kiertoliikkeitä sekä vasemmalta että oikealta. Tornimäen puolustajien reservijoukkueen liikkeillä ja puolustuksen painopisteen vahvistamisilla tilanne pysyi Osaston hallinnassa kerta toisensa jälkeen. Mutta samalla puolustajien rivit harvenivat.

Aamulla 5.7. Osasto Keinosen vahvennukseksi saapui yksi komppania (10./JR 9). Myös vihollinen oli saanut lisävoimia. Nyt Tornimäen puolustajien tehtävänä oli torjua vihollinen ja suojata näin JR 9:n irtautuminen maantien suunnan asemistaan lännemmäksi Naravoisenjoki-linjalle. Tässä onnistuttiin, ja Tornimäen puolustajat olivat tehneet tyhjäksi vihollisen aikoman motitusyrityksen monivaiheisten taistelujen seurauksena. Tornimäeltä joukko irtautui käskystä 5.7. puolenpäivän jälkeen ja siirtyi reserviksi lännemmäksi Kolatselkään.

Tornimäen taisteluun liittyy muuan erikoinen tapaus. Kun JR 9:n 10.Komppania oli saapunut Osasto Keinosen vahvennukseksi, se joutui saman tien taisteluun. Sotapäiväkirja kertoo (5.7.): Aamulla komppanian päällikkö ja joukkueen johtajat lähtivät maastontiedusteluun. Tänä aikana vihollinen yllättäen hyökkäsi tauolla ollut komppaniaa vastaan, mutta korpraali Vajola päättävällä ja ripeällä toiminnallaan sai komppanian järjestykseen ja teki vastahyökkäyksen, jolla vihollinen lyötiin pois jättäen jälkeensä kaatuneita ja haavoittuneita. Meteli hälytti myös komppanian päällikön ja joukkueen johtajat, jotka kiireesti saapuivat paikalle.

Kapteeni Keinonen ihmetteli, miten joku korpraali oli ottanut johtoonsa komppanian ja tehnyt suorituksen, jolla oli torjunut koko Osastoa uhanneen vaaran? Myöhemmin Keinonen sai kuulla, että kyseessä ei ollutkaan "tavallinen" korpraali, vaan itse asiassa korpraali Urho Vajola oli entinen reserviupseeri, luutnantti. Hän oli kunnostautunut erinomaisesti Jatkosodan hyökkäysvaiheessa. Kuitenkin myöhäissyksyllä 1941 Vajola oli hommannut nälkäiselle joukolleen ylimääräistä muonaa ja tupakkaa puutteellisten vahvuusilmoitusten myötä.

Asia oli paljastunut, ja kenttäoikeus rankaisi Vajolaa rikkeestä ja alensi hänet sotamieheksi. Tämä ei kuitenkaan vienyt hänen maanpuolustustahtoaan, ei hänen uskoaan Isänmaan valoisaan tulevaisuuteen eikä hänen johtajuuskyvykkyyttään. Kohta sotamies Vajola yleni korpraaliksi ja vielä sodan loppuun mennessä vänrikiksi. Hänestä tuli luutnantti muiden ylennettyjen mukana vuonna 1968, kun poikkeuksellisen suuri määrä reserviläisiä ylennettiin Puolustusvoimien komentajan, kenraali Yrjö Keinosen aloitteesta. ENa 2018.