Kenttävartio Alko Rukajärvi

Kuvaus:

Tsirkka-Kemijoen länsirannalle valmistui kenttävartiopuolustus jo keväällä 1942, mutta tälle paikalle KV perustettiin vasta 5.6.1943 ”Remu” nimisenä. 1.8.43 peitenimeksi tuli ”Mäki”, 25.11.43 ”Alko” ja sodan lopussa 20.8.44 ”Viiri”. 25.1.1944 KV siirrettiin uuteen paikkaan 700 m entisestä etelään. Kenttävartion vastuussa oli vuorollaan 3./JR10 > 5./JR10 > 2./JR52 > 1./JR52 > 9./JR52 > 3./Rj.P6 > 1./Er.P24. Sen vahvuus oli 9.12.1943 1+5+44 miestä ja aseistus: 40 kiv. 2 pk. 7 kp. 1 kk. 1 50mm krh, 2 valopist. 5 pist.

Vihollisen tiedustelu / kenttävartioiden sijainnit

14:D antoi 16.6.1943 käskyn (14.DE tsto III spk 6119 s.12): ”Kaikkien div:n lohkolla olevien kenttävartioiden sijoituspaikkoja on vaihdettava silloin, kun todetaan vihollisen saaneen selville niiden paikat”. Tämä oli harvinainen käsky, joka jäi useimmiten täyttämättä. Molempien puolien tiedustelu oli niin tehokasta, että tiedettiin aika hyvin, missä vastapuolen joukot olivat. Uuden paikan sijainti olisi kuitenkin paljastunut, kuten seuraavat tapaukset kertovat.

I/JR10:n sotapäiväkirja (nro 10145 s.66) kertoo: ”12.8.43 oli saatu vankitietoja Kypäräisen luona saadulta vangilta (alikersantti). Saadakseen selville meikäläisten kenttävartioiden sijoituspaikat ja vahvuudet suorittivat viholliset n. 2 viikon aikana hyvin tarmokasta tiedustelua n. 10 miehen vahvuisilla partioilla Tervajärvi – Nuokujärvi välillä Tsirkka-Kemijoen linjalla. Tiedustelun tuloksena olikin, että viholliset saivat selville ”Mäen”, ”Pyörteen” ja ”Joen” kenttävartioiden sijoituspaikat. Kenttävartioiden paljastaminen johtui etenkin vartiomiesten huolettoman liikkumisen takia. Havaintojensa perusteella arvioivat viholliset ”Joen” kenttävartion heikoimmaksi n. 20 miehen vahvuiseksi. Ja tämän kimppuun päättivät ryssät hyökätä ja ottaa jos mahdollista ainakin 5 vankia”. (Mäki = Alko, Pyörre = Asko ja Joki = Aki). Vankitieto saatiin samana päivänä 12.8, jolloin vihollinen oli aamuhämärissä hyökännyt ”Jokeen” (tämä oli ensimmäinen hyökkäys, toinen oli 13.9.43). Pyörre-Askon ja Joki-Akin paikkoja ei koskaan muutettu, mutta Mäki-Alkon paikkaa kyllä tosin vasta 4 kuukauden kuluttua.

Alkuperäinen ”Mäki”-”Alko” sijaitsi Tsirkka-Kemijoen rannan tuntumassa sijainneella kapealla harjanteella, johon saatiin rakennettua vain yhden suunnan taisteluhauta. Liekkö tämä vai KV:n paljastuminen johtanut siihen, että joulukuussa -43 aloitettiin uuden ”Alkon” rakentaminen korkean kukkulan laelle 300 m jokirannasta. Tänne saatiin tukeva ympäripuolustuksen mukainen KV, josta TK-miehet kertoivat ”Kenttävartio sijaitsee korkealla mäellä ja ennen kuin sinne päästään, on jyrkkä rinne kiivettävä – tänne vihollisen on mahdoton päästä”. Mutta kyllä vihollinen tiesi jo rakennusvaiheessa, mitä suomalaiset ovat tekemässä, ja päätti iskeä ennen kenttävartion valmistumista.  

4./JR52 sotapäiväkirja (12730 s.7) kertoo: ”29.12.1943 ilmoitti ”Alko”, että ryssä oli iltapäivällä salaa päässyt yli Tsirkka-Kemijoen ja miinoittanut uuden rakenteilla olevan rakennustyömaan. Miinoja etsittäessä kaksi miestä haavoittui jalkoihin”.
4./JR52 sotapäiväkirja (12730 s.8) kertoo vihollisen hyökkäyksestä vanhan ja uuden Alkon väliselle tielle: ”14.1.1944 klo 9.20 pääsi n.50 vihollista KV Alkon luo, toisen n.50 jäädessä Tsirkka-Kemijoen itärannalle varmistukseen. Syntyneessä taistelussa, joka kesti 40 min haavoittui vain hevonen, joka myöhemmin kuoli. Viholliselle tuli muutaman miehen tappiot, jonka jälkeen vihollinen irtautui lähtien itäiseen suuntaan. Omia tappioita ei ollut”. Vihollisen tavoitteena oli vangin sieppaus. Tarkempi kertomus 4./JR52 sotapäiväkirjassa 12730 s.62-63, josta peitepiirros kuvassa 10.

Uusi kenttävartio otettiin käyttöön 25.1.1944, jolloin sen vahvuus oli 0+7+40 miestä.

Kenttävartio oli suojattu tähystysmiinoilla.

Tämä Rukajärven suunnalla harvinaisempi kranaattipuolustusjärjestelmä oli käytössä ”Alkossa”. KV:n ympärille oli asetettu sähkösytytyksellä varustettuja tähystysmiinoja, joina toimi. 2 kpl 4” kranaatteja ja 13 kpl 6” kranaatteja. Jokaisessa panoksessa oli kaksi sähkönallia ja aloitepanoksena 2 kg rotulia. Kranaatit oli asetettu puiden juurelle pystyasentoon, aloitepanos yläpuolella. Kaapelina nalleille käytettiin tavallista tapsia, jolla voitiin räjäyttää jopa 300 metrin matkalta. KV:n päällikön hallussa oli kammella pyöritettävä sähkökoje M/30 ja hänen asunnossaan kytkinlauta sytytystä varten (kuvat 8 ja 9).

Kulkureitti kohteeseen kuvissa. RSHY / AHa 2018