Kenttävartio Volga Rukajärvi

Kuvaus:

Tämä kertoo kenttävartiosta, joka perustettiin vetiselle epäedulliselle paikalle ja jouduttiin siirtämään parempaan paikkaan. Uuteen paikkaan rakennettiin malliesimerkki kenttävartiosta, olihan silloin vastuukomppanian päällikkönä varsinainen ”kenttävartiomestari” kapt. Pentti Perttuli (hänen käsialaa on myös Lopella Marskin majan yhteydessä oleva kenttävartiomuseo ”Sisu”). Perttulin mottona oli ”KENTTÄVARTIO – erämaasodan taistelutukikohta ja erämaasoturin koti”. Kumpikin paikka esitellään alla KV:n silloisen päällikön luutn. Sakari Tolvasen kuvaamana. Otsikko on ”Volga”, koska siirto tapahtui tämän peitenimen aikana.

Ensimmäisenä kenttävartion perusti tänne I/JR10 marraskuussa -41 – peite ”Erkki”. Tammikuussa -42 I/JR10 irrotettiin Maiguban retkelle ja tilalle tuli I/JR52. Toukokuussa -42 kenttävartion miehitti 3./Rj.P6 ja se oli tällä Koverolammin lohkolla kaksi vuotta. Toukokuussa -44 vuoroon tuli 3./Er.P24, kunnes 13.7.44 se siirrettiin Klyyssinvaaran kautta Ilomantsiin. Tilalle tuli Os.T/JR10 (Temmes), mutta jo 3.8.44 joukkoja siirrettiin Tahkokosken taisteluun ja KV jätettiin tyhjäksi eikä sitä enää miehitetty.
Toukokuussa -42 KV:n nimeksi tuli ”Joki” ja maaliskuussa -43 ”Volga”. Elokuussa -43 KV siirrettiin uuteen paikkaan ja heti syyskuussa nimi vaihtui ”Pokaksi”. Peitenimet muuttuivat vielä marraskuussa ”Haravaksi” ja maaliskuussa -44 ”Ullaksi”.
Kenttävartion miehitys ”Joen” aikana 1.10.42 oli 1+4+22 ja 27.11.43 ”Haravan” aikana 1+3+28.

Luutn. Sakari Tolvanen (3./Rj.P6) kertoo veteraanihaastattelussa 1990:

”Minä olin kenttävartiossa silloin alkuvuodesta. -42 kesällä olin siellä Joki-nimisessä tukikohdassa 3. komppanian lohkolla Ontajoki-varressa. Olin yhdessä Alf Damstenin kanssa niin kauan kun Alf eräällä partiomatkalla, jossa minäkin olin mukana, haavoittui vaikeasti ja sen jälkeen jäin sinne yksin sitten tukikohdan päälliköksi. Minä olin vielä konekiväärimies silloin ja oli porukkaa useammassa tukikohdassa, täällä Joessa oli eniten. Joki oli aivan Ontajoki-varressa ja siinä ei ollut muistaakseni kuin yksi ainoa rakennus. Se oli tummaksi menneestä hirrestä tehty, vähän suohon painunut. Taisi olla hirsilavalle tehty, paljon oli painunut ja matala rakennus. Joki kenttävartio oli erittäin epäedullinen paikka, siitä ei ollut näkyvyyttä mihinkään suuntaan oikeastaan, se oli aivan sellaista rötteikköistä suomaastoa se Ontajoki-varren varsi siinä. Näkyvyyttä siinä ei ollut hiukkaakaan. Oikealle päin oli hieman. Joka joutui asumaan Joen kenttävartion kämpässä, jossa joskus vettä oli puolisääreen ja lutikat, kirput ja täit petikaverina, hän ei voinut olla elämäänsä tyytyväinen ihminen.”

Tolvanen jatkaa tarinaa uudesta paikasta:

” Sitten tämä tukikohta siirrettiin joen yli toiselle puolelle ja sen nimi oli Harava silloin ja myöhemmin Poka. Harava tukikohta, se ihan taktisista syistä siirrettiin semmoselle paikalle, se oli isojen suoaukeiden keskellä semmonen metsäinen suosaareke, mutta siellä oli jo useampia rakennuksia. Siinä oli saunakin muistaakseni ja sitten siinä oli maanpäällinen miehistökämppä  ja siihen kuului kaksi aliupseerivartiota, kummallekin Haravan puolelle sekä vasemmalle että oikealle puolelle. Siellä oli samalla lailla myöskin tähystystorni ja nämä hakkuualat ja sen lisäksi laadimme näitä bunkkereita. Siellä oli aikamoinen työmaa, kun tehtiin nämä ylimääräiset bunkkerit näistä  järeistä tukeista. Se oli aina hieman hankala saada kavereita innostumaan näistä linnoitustöistä. Kun itse lähti ensimmäisenä ja sanoi, että lähtekääpäs mukaan, niin kyllä kaikki tulivat mukaan."

Lisää Rukajärven etulinjan kenttävartioista:
Pentti Perttuli  /  KENTTÄVARTIO – erämaasodan taistelutukikohta ja erämaasoturin koti (1993, Suomen marsalkka Mannerheimin metsästysmaja ry)
Tauno Oksanen / Armoton erämaa – Rukajärven etulinjan kenttävartiot jatkosodassa 1941-1944 (2008)

Kulkureitti kohteeseen kuvissa. RSHY / AHa 2018