Kenttävartio Arina Rukajärvi

Paikka:

Kenttävartio Arina Rukajärvi

ID:

009115036

Sijainti:

Kuvaus:

Kenttävartio perustettiin III/JR31:n toimesta heinäkuussa 1942 peitenimellä "Kasa". Helmikuussa -43 nimeksi tuli "Rymy". Maaliskuussa -43 KV siirrettiin uudelle linjalle (Tahkokoski - Koutajärvi) ja KV:n paikka miinoitettiin sekä kämpät räjäytettiin. Kesäkuussa -43 I/JR10:n siirryttyä lohkolle otettiin entiset asemat käyttöön, tosin kämpät oli rakennettava uudelleen ja sekös miehiä harmitti. KV:n miehitti 1./JR10 ja sen nimeksi tuli "Keto" myöhemmin "Tina". Marraskuussa 1943 lohkolle vaihtoi I/JR52, jolloin KV:n miehitti 1./JR52 ja nimeksi tuli "Arina". Helmikuussa 1944 "Arina" siirrettiin Er.P7:n lohkolle, jolloin sen miehitti 3./Er.P7 ja nimeksi tuli "Vihtori". Toukokuussa -44 oli 3./Rj.P6:n vuoro miehittää "Vihtori". Tahkokosken taistelujen ajaksi (2-20.8.44) KV jätettiin tyhjäksi. 3./Rj.P6 ehti uudelleen miehittää KV:n vain viikon, kun se sai siirron Kontokkiin. Tilalle tuli 3./Er.P24, joka oli kenttävartiossa 11.9.44 saakka.

Veteraanien kertomaa: KV "Arina" sijaitsi Nuokkijärven ja Uimosenjärven välisellä kannaksella sen korkeimman kohdan harjanteella. Se oli ympäripuolustukseen rakennettu, halkaisijaltaan 150 m. KV:n ympärillä oli yhtenäinen piikkilankaeste parikymmentä metriä taisteluhaudan etupuolella. Esteen ulkopuolella oli vähintään kaksinkertainen putkimiinakenttä, joka oli varmistettu jalkaväkimiinoilla ja hälyttimillä. Raskaiden aseiden pesäkkeet (kk, pk) oli katettu kestämään kranaatinheittimien osumat ja samoin oli sirpalesuojia rakennettu ampumapesäkkeisiin ja taisteluhautoihin. Majoitustilat olivat puolikorsuja, eli ne olivat osittain maahan kaivettuja ja niiden katot kestivät myös heittimien ammusten osumat. KV:n keskeisellä paikalla oli vartiotorni, josta vartiomies pystyi valvomaan koko tukikohdan alueen aina Nuokkijärven rannassa esteiden ulkopuolella ollutta saunaa myöten. KV:n syrjäisestä sijainnista johtuen oli päällikkökorsussa puhelimen lisäksi radio. Kenttävartion sisään johti miinoittamaton käytävä, joka suljettiin piikkilankaesteellä "espanjalaisella ratsulla".

Arinan taistelu 14.1.1944

Vihollinen hyökkäsi 14.1.44 aamulla KV "Arinaan" kuudella 82 mm kranaatinheittimellä vahvistetulla pataljoonalla, jossa oli noin 800 miestä. Vihollinen saarrosti pimeyden turvin kenttävartion ja muodosti kaksinkertaisen piiritysrenkaan, joista sisempi toteutti hyökkäyksen ja ulompi esti apujoukkojen tulon. "Arinan" joukkoina oli yksi joukkue 1./JR52:sta, vahvuus 1+3+24 ja iv-ryhmä, vahvuus 0+0+10 eli yhteensä 38 miestä, päällikkönä luutn. Leo Rimpinen. Aseistuksena oli 1 kk, 5 pk, 9 kp, 20 kiv. ja yksi 50 mm sotasaaliskranaatinheitin. Vihollinen valitsi Arinan varmaan siksi, että tähän kaukaiseen kenttävartioon apujoukkojen tulo kestäisi 4-6 tuntia.

Klo 5.50 vartiomies ilmoitti kuulevansa melko kovaa pulinaa ja hiihtoa maastosta. Suoritettiin hälytys ja asemat miehitettiin. Ensimmäiset yhteydet ja avunpyynnöt komppanian ja pataljoonan komentopaikkoihin saatiin puhelimella, mutta klo 8.15 vihollinen sai katkaistua puhelinyhteydet . Jatkossa iv-ryhmän radiolla pystyttiin pitämään jatkuvaa yhteyttä komentopaikkoihin.
Ensimmäinen tulikosketus tapahtui klo 6.30, kun vihollisen kärkijoukko (n. 50 miestä) yritti edetä KV:n esteille laukaisten valohälyttimiä, mutta hyökkäys torjuttiin. Nyt vihollinen suoritti saarrostuksen huolellisesti valmiiksi, ennen kuin ampui ensimmäiset kranaatit klo 9.05. Karmiva odotus oli päättynyt ja alkoi iltaan asti kestänyt taistelu. Vihollinen keskitti hyökkäyksen huoltotien ja portin suuntaan, koska piti sitä heikoimpana kohtana. KV:n konekivääri oli suojaamassa huoltotietä ja sen toiminta esti tehokkaasti vihollisen etenemisen. Monista raivokkaista yrityksistä huolimatta murskaavan ylivoimainen vihollinen ei saanut puolustusta murtumaan. Vihollinen ampui päivän aikana arviolta 600 kranaattia ja niistäkin selvittiin. Esteiden edessä maannet vihollissotilaat pyrittiin pitämään paikoillaan, eikä niiden annettu irtautua.

Lähimmistä kenttävartioista kerättiin avuksi osasto Vesa (luutn. E. Vesa) 1./JR52:sta 1+2+26 miestä ja 7./AHSP:sta 1+3+20, yhteensä 53 miestä. Klo 11.30 osasto sai kosketuksen viholliseen, mutta ei pystynyt murtamaan ylivoimaisen vihollisen saarrosta. Suurempi apujoukko jouduttiin kuljettamaan Ontrosenvaarasta. Tämä osasto Immonen (kapt. Immonen) 3./JR52:sta 3+11+83=97 miestä läksi matkaan klo 12.00 ja oli "Arinassa" vasta klo 20.00, kun taistelut olivat jo tauonneet.
Klo 18.40 Osasto Vesa pääsi lännestä kiertäen pohjoisen kautta Arinaan. Vihollinen huomasi tämän ja aloitti ankaran krh-tulen tukemana viimeisen valtausyrityksen tuloksetta. Vihollinen tiesi lisää apujoukkoja olevan tulossa ja klo 19.30 uuden krh ryöpyn turvin suoritti irtautumisen. Vihollinen jätti alueelle 21 kaatunutta ja 2 haavoittunutta. Lisäksi vihollinen oli vetäytyessään upottanut kaatuneita 1300 m itään Arinasta olevaan lampeen. Haavoittuneelta saatiin arvokasta tietoa vihollisen joukoista ja aseistuksesta sekä 40 hevosta käsittäneestä kolonasta.

Suuren työn tehneet "Arinan" puolustajat menettivät yhden miehen kaatuneina ja kaksi haavoittuneina. Osasto Vesan joukoista kaatui yksi ja haavoittui 3 miestä. KV:n miehistön toimintaa on pidettävä erittäin hyvänä suorituksena, vaikka miltei kaikki miehet olivat kaikkein nuorinta ikäluokkaa. Ensiarvoisen tärkeää oli että konekivääri pystyttiin pitämään toimintakykyisenä koko taistelun ajan. KV "Arinan" oma ammuskulutus oli 14000 kiv.patruunaa, 19000 kp.patruunaa ja 50 kpl käsikranaatteja.

Lähteet: I/JR52 spk 12794 s.4-17, Tauno Oksanen Armoton erämaa s.185-190 ja Kansa taisteli 1975 nro 11 s.11-16 (372-377).

Kenttävartio Arinaan pääsee Lietmajärveltä lähtevää metsäautotietä pitkin henkilöautolla perille saakka, katso reittiohje kuvan 3 kartasta. RSHY / AHa 2018

 

Sijanti kartalla:

Ladataan karttaa..