Kiimasjärven varuskunta Rukajärvi

Kuvaus:

Ensimmäiset joukot Kiimasjärvellä olivat Ilmasuojelukomppanian muutaman miehen ryhmiä. 5.7.42 tapahtuman (alla) jälkeen 963 Is.K:n toiminta siirrettiin Tsolmaan. Heinäkuussa 1942 siirrettiin Äänislinnasta Repolaan AHSP ja se otti vastaan 14.D:n taustavarmistuksen. 19.7.42 asetti 5./AHSP yhden joukkueen Kiimasjärvelle ja toisen Luvajärvelle. Vahvuus Kiimasjärvellä vaihteli kesään -43 mennessä 15-40 mieheen. Kun koko 14.D:n puolustuslinja saatiin valmiiksi kesällä 1943, Kiimasjärvi tuli osaksi sitä. Perustettiin Kiimasjärven lohko, jonka varmistukseen siirrettiin 1.6.43 koko AHSP. Aikaisemmin joukkojen majoitusalueena oli toiminut Kiimasjärven kylä ja sen lähimaasto, nyt perustettiin uusi alue kylästä 2 km itään olevaan niemeen. Tänne sijoitettiin AHSP:n esikunta, 7.K, 8.K ja krh.j. yhteensä 18+46+159=223 miestä. Tukikohta toimi sekä komentopaikkana että yhtenä lohkon kenttävartiona. Tänne rakennettiin myös kanttiini "Heimola".

Marraskuussa -43 siirtyi 7.K Lietmajärvelle (alistus I/JR52) ja tammikuussa -44 AHSP:n vastuulle tuli KV-linja Kellovaarasta Luvajärvelle = Nuokkijärven lohko. Tällöin siirtyi muu osa pataljoonaa paitsi 5.K myös Lietmajärvelle. Kiimasjärvelle jäi siis vain 5.K. 1.2.1944 AHSP vahvistettiin 860 miehiseksi ja sen nimi muutettiin = Er.P7. Kiimasjärvellä olleen 5./AHSP:n uudeksi nimeksi tuli 1./Er.P7 ja tukikohdan peitenimeksi "Rapu". Puolet komppanian vahvuudesta oli Kiimasjärvellä (3+13+90) ja puolet muissa Kiimasjärven alalohkon kenttävartioissa (Nokeus ja Vonkajärvi).

Toukokuussa -44 Er.P7 siirrettiin Vilkojärven lohkolle ja tilalle tuli Rj.P6. Kiimasjärven tukikohdan miehitti 2./Rj.P6: komentopaikka (38), kk.ryhmä (8), 81mm krh.r (21) ja jääkärijoukkue (32), yhteensä 99 miestä. 1.7.44 Kiimasjärvelle siirtyi myös Rj.P6:n esikunta, jolloin vahvuus oli jo n. 200 miestä ja sitä alettiin kutsua Kiimasjärven varuskunnaksi. 2.8.44 siirrettiin koko varuskunnan miehistö Tahkokosken taisteluihin, jolloin 1./Rj.P6 siirsi ½-joukkuetta Kontokista tukikohdan "turvaksi". Tahkokosken taisteluiden tauottua 20.8.44 joukot eivät enää palanneet Kiimasjärvelle, vaan Rj.P6:n komentopaikka siirrettiin Lietmajärvelle. Tosin jo 27.8.44 koko Rj.P6 siirrettiin Kontokkiin kohti viimeistä taistelua.

Kiimasjärven varuskunta on ollut melko mittava paikka, ulkomitoiltaan 700 x 200-300 m. Kartoituksessa löytyi 27 rakennuksen pohjat, 62 ampumapesäkettä ja n. 800 metriä taisteluhautaa.

5.7.1942 vihollisen hyökkäys Kiimasjärven kylään

Kiimasjärven kylässä toimi kesällä 1942 964 Is.K:n miehittämä tähystysasema. 4.7.42 aseman päällikkö Liukko oli käymässä Akonlahdessa ja paikalla oli komppanian 5 miestä. Lisäksi tuli illalla Ontrosenvaarasta pp-partio, jonka kokoonpano oli 5 Krh.K/JR31:n ja 2 Tyk.K/JR31:n miestä. Partio yöpyi Kiimasjärvellä ja sen oli tarkoitus palata Ontrosenvaaraan seuraavana päivänä. Kylässä oli yhteensä 0+3+9=12 miestä.

"Punainen äänisläinen" partisaaniosaston 45 miehiselle joukkueelle oli annettu tehtäväksi tuhota yllätysiskulla varuskunta Kiimasjärven kylässä. Joukkue saapui 3.7 Kiimasjärven seudulle ja suoritti 3-4.7 varuskunnan vahvuuden, tarvikkeiden, vartiointi- ja puolustusjärjestelmien sekä hyökkäyssuuntien huolellisen tiedustelun. Hyökkäys tapahtui 5.8 klo 4.00 ja se oli tuhoisa, koska miehet olivat nukkumassa ja tiettävästi vartiointi oli laiminlyöty.

Kolme Krh.K/JR31:n miestä oli yöllä lähtenyt kalaan järvelle muiden jäädessä nukkumaan. Noin klo 4.00 aikaan miehet havaitsivat outoa liikettä rannalta ja heti sen jälkeen heitä kohti avattiin kiväärituli. Miehet pääsivät rantapensaikkojen suojaan ja he pakenivat juosten etelään päin. Vihollinen ajoi heitä takaa kolmen tunnin ajan, jonka jälkeen luovutti. Kahden vuorokauden samoilun jälkeen miehet pääsivät 7.7 klo 13 Ontrosenvaaraan. Nyt vasta saatiin tieto tapahtumasta, mutta mitään tietoa ei ollut vieläkään muiden miesten kohtalosta.

7.7 klo klo 21.30 lähti vänr. Ollin johtama partio (1+5+38=44) Kiimasjärvelle. Partio saapui perille klo 18.20. Tie oli miinoitettu useasta kohti lähellä kylää. Kiimasjärvellä jäljellä ollut talo oli poltettu ja rakennuksen läheltä löytyi kaksi ruumista (alik. Krh.K/JR31:stä ja stm. Tyk.K/JR31:stä). Muista tapahtumahetkellä paikalla olleista miehistä ei löydetty jälkeäkään. Muonakellari oli murrettu auki ja siellä olleet muonat oli viety. Vihollisella oli ollut kiire, koska se jätti tuhoamatta veneet, pyydykset, osan eläimistä sekä pienemmät vajarakennukset. Vihollispartion jälkiä pystyttiin seuraamaan Nokeukseen saakka.

"Rukiver" kirja tietää kertoa kadonneitten kohtalosta. Seitsemän miestä (viisi 964 Is.K:sta ja yksi Krh.K/JR31:stä sekä Tyk.K/JR31:stä) oli vangittu ja kuljetettu kohti Sorokkaa. Vangit kuulusteltiin ja pöytäkirjat dokumentoitiin. Tämän jälkeen vangit teloitettiin "puutteellisten ja vähäisten tietojen antamisesta". Tapahtuiko teloitus matkalla vai päätepisteessä, ei ole tiettävästi saatu selville.

Lähteet, kuvaus: AHSP:n, Er.P7:n ja Rj.P6:n sotapäiväkirjat
Lähteet, 5.7.42 Kiimasjärvi: 964 Is.K spk 7361 s.22-26, Er.P24 tied. spk 6895 s.94-96, III/JR31 spk 11397 s.49-51, Krh.K/JR31 spk 11353 s.43-44, Tyk.K/JR31 spk 11386 s.12 ja kirja Rukiver s.127-133, s.68-69

Opastus Kiimasjärven varuskuntaan kuvissa 3 ja 4. Loppumatkasta 700 m metsätietä maasturilla ja loput 500 m patikoiden.       RSHY / AHa 2018