Vilhelm II viimeinen asunto Doornin linna

Kuvaus:

Saksan viimeinen keisari Vilhelm II (Friedrich Wilhelm Viktor Albert von Hohenzollern) syntyi 27. tammikuuta Berliinissä, kuoli 4. kesäkuuta 1941 kotonaan Doornin linnassa.
Miten hänestä tuli yksi tunnetuimmista maanpakolainen Euroopassa?
Saksan keisariksi hän nousi valtaan 15.kesäkuuta 1888, alkajaisiksi itsetietoinen ja kaikkitietävä keisari ensitöikseen erotti Saksan luojan Otto von Bismarckin.
Keisarin osallisuus/syyllisyytensä ensimmäiseen maailmansotaa on kiistaton. Hänen tapansa hoitaa ulkopolitiikkaa ei yltänyt missään vaiheessa ensimmäisen kanslerin Otto von Bismarckin tasolle. Keisarin määräilevä ja ohjaileva asenne hermostutti saksalaisten sodanjohtoa. Ammattisotilaat kampailivat keisarin kunnioituksen ja sotilaallisten faktojen välillä.    
Ensimmäinen maailmansota näytti aluksi saksalaisten menestykseltä mutta mitä pitemmälle sota eteni, aikaa meni eikä ratkaisua syntynyt. Lopulta vuoden 1918 alkupuoliskolla molemmat osapuolet keskusta- ja ympärysvallat sotilaallinen ja poliittinen johto lopulta ymmärsi, ettei sotaa voiteta taistelukentällä.
Ympärysvaltiot esittivät keskusvalloille eli Saksalle koska Itävalta-Unkari oli jo täydellisen hajaannuksen partaalla. Ympärysvallat esitti aselepoehtoina mm. keisarin luovuttamista tuomittavaksi, tähän saksalaiset eivät olleet valmiit. Saksan sisäinen tilanne oli jokseenkin hälyttävä, Venäjän vallankumouksen aallot löivät jo Saksaan, sotaväsymys oli käsin kosketeltava ja elintarvikkeiltanne heikkeni koko ajan.  
Keisarin viimeinen tempaus katkaisi lopulta armeijan kärsivällisyyden, hän erotti lähes päähänpistosta länsirintaman komentajan kenraali Erich Ludendorffin, tämä oli perinyt länsirintaman komentajan paikan Falkenhayn erottua Verdun taistelun jälkeen. Armeijan edustajat ilmoittivat keisarille yksikantaan ”Saksalainen sotilas voi taistella Saksan puolesta mutta ei keisarin”. Keisari luopui vallasta 8.11.1918( (Ensimmäinen maailmansota päättyi aselepoon 11.11.1918 klo 11.00) Ympärysvallat suostuivat siihen että keisarinvalta Saksassa lakkautetaan. Vilhelm II ei jäänyt vaihtoehtoja, hänen oli hankittava toinen kotipaikka.   
Vilhelm II sai ostettua asunnon yllättävän läheltä. Alankomaat suostui myymään 35 hehtaarin kartanon läheltä Doornin kaupunkia vuonna 1919. Entinen keisari ei kuitenkaan ollut tervetullut. Kuningatar Wilhelmina ei suostunut tapaamaan häntä, ei ihme koska saksalaiset miehittivät Alankomaat. Wilhelmiina ei kuitenkaan luovuttanut ei toivottua vierastaan Ymmärysvaltioiden tuomittavaksi.
Vilhelmin asuminen kartanossaan oli hyvin rajattua, hän sai vain erikoisluvalla poistua kotoaan. Keisarinna Augusta Victorian kuoltua 1921 Vilhelm ei saanut saattaa puolisoaan kuin Saksan rajalle. Pidemmälle hänellä ei ollut mitään asiaa.
Vilhelmilla oli aikaa ”Vankilassaan”, pysyäkseen terveenä ja reippaana hän keksi ruveta hakkaamaa puita eli teki halkoja lähes pakkomieleisesti. Naapurin koiranleuat tulkitsi harrastuksen toteuttaa omaa sielunmaisemaansa eli muuttaa ympäristö ”Taistelukentäksi”. Tehokkaasti hän harrastustaan harjoitti, vasta 2000- luvulla metsät ovat alkaneet toipua. Vilhelmin luonteen tietäen hän kehui avoimesti kuinka monta puuta hän päivässä pystyi käsittelemään. Pitää muistaa että hänellä oli jo syntyessään vammautunut toinen käsi. Tulee hakemattakin mieleen kuinka paljon mahtoi hoviväki auttaa halonhakkuussa.
Hohenzollerin harrastuksiin kuului myös koirat. Vanhoissa kuvissa esiintyy ehdoton suosikki mäyräkoira ja vilahtaa siellä Saksan paimenkoira. Yksipuolisen muistelmien kirjoittaminen pönkitti omaa itsetietietoisuutta, niiden historiallinen arvo on hyvin olematon.
Keisari näki vielä päivän kun saksalaiset sotilaat seisoivat hänen portillaan vallattuaan Alankomaat vuonna 1940 toukokuussa. Hänet haudattiin kotinsa pihalle tehtyyn mausoleumiin. Hänen viimeinen tahtonsa oli että hänet saa haudata Berliiniin ennen kuin Saksassa on jälleen monarkia voimassa.
Doornin kartanon ylläpito on ollut viimeaikoina vaakalaudalla. Alankomailla ei ole suuremmin intoa hoitaa kiinteistöä, saksalaiset lähtee siitä ajatuksesta ettei se kuulu heillekään. Paikkaan kannattaa kuitenkin yrittää tutustua, onhan se viimeinen Hohenzollern keisarisuvun asunto. MKe 2019