Peukaloniemi tukikohta Rukajärvi

Kuvaus:

Peukaloniemi oli ainakin miesten mielestä Rukajärven suunnan hankalin paikka olla etulinjassa. Pallossa oli suunnan kovin yksittäinen taistelu, mutta Peukaloniemessä oli sotatila lähes jatkuvasti käynnissä. Etulinjassa Tunkuantien varressa oli rintamalinjat vastakkain vain 150 metrin päässä toisistaan välissä kova tasamaa, josta ei löytynyt suojaa. Etulinjassa vihollisen tarkka-ampujat ja vanginsieppausryhmät olivat jatkuvana riesana. Tukikohdan oikealla sivustalla oli pienimmillään 70 metriä leveä suoalue ja vasemmalla Jousijärvi. Vihollinen sai useita kertoja vallattua suomalaisten etummaiset asemat, mutta aina tykistö- ja krh-tulella sekä jalkaväen vyörytyksillä saatiin omat asemat takaisin - tosin pahasti runneltuina.

Peukaloniemen eteentyönnetystä tukikohdasta vastasi 17.9.41 JR52 > 24.9.41 JR31 > 20.2.42 JR52 > 14.6.42 JR10 > 11.10.42 JR52 > 18.8.44 JR10. Rintamavastuussa oli vuorossa olleen pataljoonan kaksi komppaniaa kerrallaan.
Peukaloniemi oli koko ison tukikohdan kutsumanimi, mutta varsinaiset peitenimet annettiin joukkuekohtaisille lohkoille kuten Leppä - Nokka - Nalle - Naku tai Rinne - Auto - Leski - Laiho - Vako - Sarka.

Vihollisen hyökkäys 10.10.1942

Peukaloniemen etulinjan puolustuksesta vastaavan 3./JR10:n miesten odottama vaihto 3./JR52:n kanssa oli edessä 10.10.42 kuluessa. Mutta ennen kuin miehet pääsivät ansaitsemaansa lepoon, joutuivat he kovaan taisteluun ja todistamaan Rukajärven suunnan korkea-arvoisemman kaatuneen sotilaan kohtaloa.
10.10.42 klo 3.10 kuultiin etulinjasta useammasta kohtaa vihollisen liikehdintää. Tykistölle ja krh:lle annettiin käsky ampua etumaastoon ja reservijoukkue lähetettiin paikalle samoin P:n jääkärijoukkue. Joukkueen vahvuinen vihollinen oli ehtinyt tulla Jousijärven rannan kautta suomalaisten selustaan. Klo 4.10 oli etulinjaan hyökännyt puolen joukkueen vahvuinen vihollinen saanut läpimurron. Apujoukkojen tultua paikalle saatiin suomalaisten asemissa olleet viholliset motitettua klo 6.45 mennessä etumaiseen taisteluhautaan. Vihollinen yritti vielä klo 8.10 etulinjan murtoon, mutta se tyrehtyi. klo 9.45 vihollisen motitettu osasto tuhottiin, kun ampumahautaan oli heitetty useita kymmeniä käsikranaatteja ja kasapanoksia.

Taisteluhaudasta löytyi 37 kaatunutta vihollista ja 3 saatiin vangiksi. Myöhemmin etumaastosta laskettiin 70 kaatunutta ja lisäksi tykistötulen arvioitiin aiheuttaneen samansuuruisen tappion viholliselle. Omat tappiot olivat 17 kaatunutta ja 23 haavoittunutta. Vaihtoon tuleva 3./JR52 oli hälytetty nopeuttamaan tuloaan ja sen saapui apuvoimiksi aivan taistelun lopussa. Klo 11.15 alkoi vaihto ja 3./JR10:n miehet pääsivät lepoon.

Everstiluutnantti Arnold Majewskin kaatuminen

Klo 13.10 saapui pataljoonan komentaja komppaniaan seuraamaan vaihdon suoritusta ja tarkastamaan taistelumaastoa. Klo 13.40 ampui vihollisen tarkka-ampuja pataljoonan komentajan, joka kaatui silmänräpäyksessä I ja II joukkueiden tukikohtien rajalla tarkastaessaan taisteluhaudan etumaastoa (3./JR10 spk)

Majewskin kaatumapaikasta on useita tulkintoja
- Ilmari Laukkanen (rintamakirjeenvaihtaja) tuli P:n komentopaikalta Majewskin mukana etulinjaan ja otti ikimuistoisen valokuvan (SA115308) hetkeä ennen hänen kaatumistaan ja kertoi. Kun hän oli semmonen rohkea mies, niin hän oli varomaton siinä taisteluhaudassakulkiessamme ja rupesi kepillä sitten viittomaan ja laskemaan kaatuneiden ruumiita siinä etumaastossa ja niitä oli kai kolmisenkymmentä. Tarkka-ampujia ei noteerattu kuin olisi pitänyt, jokav tapauksessa silloin tuli pimaus ja tarkka-ampuja oli laukaissut kiikarinsa kautta ja Majewski vajosi sitä taisteluhaudan etureunaa vasten. Sieltä tuli sitten vartiomies pian apuun niin totesimme, että luoti oli lävistänyt leuan alta kaulan ja tullut niskasta ulos ... olin yksin kaatumispaikalla.
- Veikko Lukkainen (5./KTR18 tulenjohtaj) kertoi nähneensä everstin (kuten häntä tituleerattiin) tulevan juoksuhautaa pitkiin ja menin häntä vastaa. Ilmoituksen jälkeen varoitin häntä tarkka-ampujista. Eversti eteni juoksuhautaa eteentyönnettyyn tulenjohtopesäkkeeseen, josta oli hyvä näkyvyys etumaastoon. Hän pyysi minulta kiikarin ja haki kohoutumaa nähdäkseen paremmin. Hetken kuluttua kuului pieni rapsahdus ja perään vaimea kiväärin laukaus. Eversti lysähti penkkaa vasten ja näin oli vihollisen luoti osunut leukaan .... olin yksin paikalla.
- Myös ainakin 3./JR10:n Einari Kärnä, Paavo Lonkila ja Mauno Turunen kertoivat tapahtumasta ollen lähellä tapahtumaa ja hahmottivat omat arvionsa kaatumispaikasta. Kaikki kertoivat paikan olleen Tunkuantien vasemmalla puolella.
- Tapahtuman jälkeen Peukaloniemessä taisteltiin lähes kaksi vuotta ja etulinjaa moukaroitiin omin ja vihollisen raskain asein. Näin ollen etulinja ei ole samanlainen kuin 1942 ja tarkka kaatumispaikka jää edelleen arvioksi.
.
Lähteet 10.10.42 taistelu: JR10 spk 10040 s.213-214, I/JR10 spk 10141 s.59-61, 3./JR10 spk 10062 s.42-44, KA väripiirrokset ja selostukset taistelusta sekä RSHY:n veteraanihaastattelut

Opastus: Rukajärven kylän tien risteyksestä ajetaan asfalttitietä itään 19,2 km, jonka jälkeen käännytään vasemmalle - kyltti Perttijärvi. Hyväkuntoista soratietä ajetaan 18,2 km, jonka jälkeen käännytään vasemmalle. Loppumatka 7,7 km suomalaisten etulinjaan ajetaan huonokuntoista metsätietä.
Toinen vaihtoehto on kävellä Ontajoen varresta vanhaa sota-aikaista tieuraa, jolloin on varauduttava muutamaan märkään suotaipaleeseen - katso reittikuva.

Lue myös:
- Peukaloniemi vihollisen asemat ja tunneli Rukajärvi
- Peukaloniemi patatj.KP Pokkalampi Rukajärvi

RSHY / AHa 2020