Larin Paraske Karjalaisen runon kerääjä Palkeala

Kuvaus:

Suomalaisen kulttuurihistorian yksi merkittävimmistä kulttuurin tallentaja oli Larin Paraske. Alkuperäinen nimi oli Paraske Nikitini. Hän syntyi 8.tammikuuta 1834 Lempaalan Vaskelassa, kuoli 3.tammikuuta 1904. Hänet haudattiin Palkealan kylän hautausmaalle. Palkealan vanha hautausmaa on nykyisen Zamostyen kylän lähellä (entinen Riikola). Hautausmaa ei ole enää käytössä, hautausmaan portti ja Parasken muistokivi on vielä jäljellä.
Alkuperäinen muistomerkki säilyi Talvi- Jatkosodan paikoillaan mutta hävisi neuvostoaikana. Nykyinen hautakivi on kopio vanhasta ja uusi muistomerkki pystytettiin 1990-luvun alussa, sen suunnitteli Nino Sailo. Kiveen on kalevalaiseen tyyliin hakattu teksti:

"Tuulet toivat runovirret, ahavaiset antelivat, meren tyrskyt työntelivät."

Parasken syntymäpaikan Vaskelan kylään on kiinnitetty muistolaatta (koordinaatit: 60.404701, 30.364992) erään kyläkaupan seinään. Viimeisten tietojen mukaan tämä pieni kauppa on remontissa, mutta on luvattu, että laatta tulee takaisin remontin jälkeen.

Maineensa Paraske kehitti keräämällä paikallista kansanrunoutta, sananlaskuja, itkuvirsiä ja kansanlauluja. Aineistoa kertyi kohtuullisen paljon yli 32000 säettä kalavalaista runoutta ja noin 3000 sananlaskua. Hänen auttajansa ja innoittajansa oli Adolf Neovius, paikallinen apupappi. Paraske muutti pariksi kolmeksi vuodeksi Porvooseen Neoviuksen houkuttelemana jatkamaan runouden keräämistä. Palattuaan kotiinsa Vaskelaan taloudelliset vaikeudet ja sairastelu vei voimia. Neovius avusti häntä omista varoistaan, mutta lopulta Parasken mökki ja maatilkku meni verorästeihin. Paraske kuoli köyhyydessä Metsäpirtissä tammikuun 3. 1904.
Larin Paraske oli naimisissa 18 vuotta vanhemman Kaurila Teppananpoijan kanssa vuoteen 1888 jolloin mies kuoli. Heillä oli omia lapsia yhdeksän, lisäansiota kerättiin ottamalla ottolapsia.

Larin Parasken näköispatsas on Helsingin Hesperianpuisossa.

ATa 2020 kuvat: ArtoTattari /Netti Teksti: MKe 2020