Karl Dönitzin, Natsi-Saksan viimeisen johtajan hautapaikka

Kuvaus:

Karl Dönitz (16. syyskuuta 1891 Grünau, nyk. osa Berliiniä - 24. joulukuuta 1980 Aumühle) oli saksalainen suuramiraali, joka toimi toisen maailmansodan aikana Saksan sukellusvenelaivaston komentajana vuosina 1936-1943 ja Kriegsmarinen (merivoimien) ylipäällikkönä vuosina 1943-1945 sekä Adolf Hitlerin testamentissaan nimittämänä Saksan valtakunnanpresidenttinä 1.-23.5.1945.

Toisen maailmansodan sotilasjohtajien joukossa Dönitz on yksi kiistanalaisimmista hahmoista. Hän ei koskaan liittynyt kansallis-sosialistiseen puolueeseen, mutta saavutti suuramiraalin arvon ja Saksan koko laivasto-aselajin ylipäällikkyyden. Natsi-Saksan viimeisenä johtajana eli valtakunnanpresidenttinä Dönitzin johtama hallitus hyväksyi Saksan ehdottoman antautumisen liittoutuneille toukokuussa 1945. Hän organisoi Baltiassa mittavan operaation, jossa evakuoitiin pari miljoonaa saksalaissotilasta ja siviilipakolaista. Hänen tavoitteenaan oli solmia erillisrauha länsiliittoutuneiden kanssa ja pelastaa maansa puna-armeijan miehitykseltä.

Nürnbergin oikeudenkäynnissä Dönitziä ei muiden natsijohtajien tapaan syytetty rikoksista ihmiskuntaa vastaan. Häntä kuitenkin syytettiin osallistumisesta 1: "salaliittoon rauhaa vastaan", 2: "sodan suunnitteluun ja sytyttämiseen" ja 3: "sotarikoksiin". Syytteeseen hänet lähinnä asetettiin rajoittamattoman sukellusvenesodan aloittamisesta ja käskystä olla pelastamatta sukellusvenehyökkäysten uhreja. Oikeudenkäynnissä Dönitz sai apua yllättävältä taholta. Yhdysvaltain laivaston amiraali Chester Nimitz - itsekin sukellusvenemies - todisti Dönitzin puolesta, että Yhdysvallat oli myös harjoittanut rajoittamatonta sukellusvenesotaa Tyynellämerellä eivätkä heidänkään sukellusveneensä yrittäneet pelastaa henkiin jääneitä, jos sellainen toiminta uhkasi sukellusveneiden omaa turvallisuutta. Tuomioistuin totesi Dönitzin syylliseksi syytekohtiin kaksi ja kolme, ja hänet tuomittiin kymmenen vuoden vankeusrangaistukseen, jonka hän suoritti Spandaun vankilassa.

Vapauduttuaan Dönitz pyrki puhdistamaan mainettaan kirjoittamalla kaksi kirjaa ja hän yritti mahdollisuuksiensa mukaan vastata myös hänelle osoitettuihin kirjeisiin ja nimikirjoituspyyntöihin. Dönitz kuoli sydänkohtaukseen jouluaattona 1980 Aumühlessä.

Hänet haudattiin 6.1.1981 vaimonsa Ingeborgin viereen Aumühlen erittäin kauniille metsähautausmaalle runsaslukuisen saattojoukon läsnäollessa. Hautapaikalla sijaitsee myös kummankin Dönitzin pojan, Klausin (1920-1944) ja Peterin (1922-1943) kenotafit. Klaus kaatui S-141 matkassa Englannin kanaalissa ja Peter U-954 mukana pohjois- Atlantilla.

Kuvat Wikipedia ja OPV

OPV 2021