Kurt Kuhlmeyn hautapaikka Poppelsdorfer Friedhof, Bonn

Kuvaus:

Kurt Kuhlmey syntyi 19. marraskuuta 1913 Itä-Preussin Insterburgin kaupungissa. Paikan nimi on nykyään Tsernjahovsk Kaliningradin alueella. Kuhlmey tarttui ensimmäisen kerran 15-vuotiaana purjekoneen ohjaimiin, harrastus vei vuonna 1934 uuteen Luftwaffeen. Parin vuoden koulutuksen jälkeen hän siirtyi Schwerinin 162. sukelluspommikoneosastoon, täällä hän lensi uusilla Stuka (Ju 87 A-1) koneilla.
Kuhlmey osallistui lentäjänä sotatoimiin Puolassa, Norjassa, Ranskassa, Britanniassa, Kreetalla ja Krim tuli myös tutuiksi. Maltan operaatio Illustriousiin hän otti osaa 10.tammikuuta 1941 alkaen, toimien laivueen komentajana.  

18. lokakuuta 1943 hänet ylennettiin everstiluutnantiksi, ennen sodan loppumista hänestä tuli eversti.
Kannaksen suurhyökkäyksen alettua 9.6.1944 Suomen Marsalkka Mannerheim esitti toivomuksen saada saksalaisilta vahvistuksia Puna-armeijan hyökkäyksen torjumiseksi. Hitler antoi 12.6.1944 luvan siirtää Osasto Kulhmeyn Suomeen. Osaston vahvuus oli kaiken kaikkiaan 70 konetta, joista 50 sijoitettiin Imatran lähelle Immolaan, loput 20 oli Alakurtin kentällä. Suomalaisille enemmän kuin tarpeeseen tuli syöksypommitusvoimaa, Stukat ja Focke-Wulf Fw 190 koneet, jälkimäinen oli tähänastisen sodan parasta kalustoa. Fw 190 soveltuu torjuntatehtäviin ja syöksypommitukseen. Suomalaisilla ei juurikaan ollut vastaavaa kalustoa, meikäläisten Kannaksen suunnassa operoi Lentorykmentti 3 jossa vain kahdella laivueella oli käytössään ”Mersut” (Messerschmitt Bf 109, sodan aikana mallimerkinnät muuttui). Lentorykmentti 4:ssä oli kaiken kaikkiaan 65 konetta, konekanta oli perin kirjavaa ja tästä vahvuudesta oli neljännes huollossa tai korjattavana. Edellä mainitun perusteella Kannaksen ilmapuolustus vähintäänkin kaksinkertaistui.

17.6. 1944 oli ensimmäinen päivä, kun Osasto Kuhlmey osallistui Kannaksen taisteluihin Viipurin edustalla pudottaen yhden koneen, 19.6 pudotuksia tuli jo 24. Kesäkuun 20. päivänä saksalaiset pudottivat 7 viholliskonetta. Viipurin viimeisenä päivänä oli suunniteltu lentohyökkäystä Puna-armeijan ryhmitykseen, tilanteen sekavuuden takia sitä ei suoritettu. Osasto Kuhlmeyn toiminta-alue muuttui Tali-Ihantalan ja Vuosalmen Äyräpään maastoihin.
Osasto Kuhlmey poistui pääosin 23.7.1944, tänne jäi I/SG 5 laivue elokuun 13. päivään asti. Näiden viiden viikon aikana osasto teki reilut 1200 taistelulentoa, omat tappiot olivat 27 konetta, 24 haavoittunutta ja 23 kaatunutta. Kaatuneiden nimet löytyvät Immolan kentän laidalta 1994 pystytetystä muistokivestä. Minkälaisia ja minkä suuruisia tappioita osasto aiheutti viholliselle, on vaikeampi määritellä, vastustaja vähättelee ja suorittaja mielellään suurentelee. Se mikä on varmaa, se henkinen uskoa antava esiintyminen rintamalla auttoi meitä suomalaisia venymään uskomattomiin suorituksiin.  

Sodan loputtua toukokuussa 1945 Kurt Kuhlmey oli amerikkalaisten vankina heinäkuuhun 1945 asti. 43-vuotias eversti Kuhlmey oli 10 vuotta poissa ammatistaan. Vuonna 1955 hän pääsi Länsi-Saksan ilmavoimiin, jossa hän sai koulutuksen ensimmäisiin suihkukoneisiin ja 11. syyskuuta 1959 hän sai ylennyksen prikaatikenraaliksi. Eläkkeelle hän pääsi kenraalimajurina.

Kurt Kuhlmey kuoli Bonnissa 30. huhtikuuta 1993. Hän näki vielä Saksojen yhdistymisen. Suomessa Kuhlmey kävi syksyllä 1990, jolloin hänelle ojennettiin uusi 2. luokan Vapaudenristin (VR.2)  Baltian taisteluissa kadonneen tilalle.

Kuhlmeyn hautajaiset järjestettiin Poppelsdorfin hautausmaalla. (Haudan osoite Abteilung XXXV Grabnummer 024). Suomesta osanoton lähettivät presidentti Martti Ahtisaari ja ilmavoimien komentaja Heikki Nikunen. Paikalle toimitettiin seppele ”Kiitollisesta Suomesta”.
Sodan aikana Kuhlmeylle myönnettiin Rautaristin ritariristi, sitä ei kuitenkaan esiintynyt hänen hautajaisissaan. Ristin keskellä on hakaristi mikä oli kielletty merkki Saksassa. Se olisi pitänyt kaivertaa pois ja siihen ei Kuhlmey suostunut.

Rautaristi ei ollut mikään uusi kunniamerkki, se perustettiin jo Napoleonin sotien aikana 1813. Sitä käytettiin hieman muunneltuna vuosina 1870, 1914 ja 1939 alkaneissa sodissa. Sitä ei enää jaettu vuoden 1945 jälkeen. Rautaristin esillä pito on nykyisinkin Saksassa sallittua, kunhan siinä ei näy hakaristiä. Vuoden 1957 jälkeen otettiin vuoden 1813 mallin mukainen tammenlehvillä koristettu rautaristi, näitä annetaan halukkaille sodanaikaisten ristien tilalle.

Kuhlmeyn hautapaikka on kohtuullisen lähellä Bonnin keskustaa. Kreuzbergkirchen kirkolta on reilut 400 m pohjoiseen. Kirkko on hautausmaan eteläpuolella. Hautausmaan varsinainen parkkipaikka on sen pohjoispuolella osoitteessa Servitenweg 11. Mukana olevassa kartassa on pohjoinen alhaalla. Hauta löytyy aivan käytävän vierestä.

Kuvat : internet ja Matti T. Virtanen , kirjoituksen tiedot: internet ja Niilo Lappalaisen kirjasta ”Viipuri Toisessa Maailmansodassa”
MKe 2021