Joachim Peiperin hautapaikka, Schondorf am Ammersee, Saksa

Kuvaus:

Joachim "Jochen" Peiper oli saksalainen SS-upseeri ja sotarikollinen, joka saavutti toisen maailmansodan aikana SS-Standartenführerin, everstin, arvon. Hän kuului Hitlerin henkivartiokaarti SS-Leibstandarte Adolf Hitleriin, jossa toimi komppanianpäällikkönä sekä pataljoonan- ja rykmentinkomentajana. Peiper oli 30-vuotiaana Saksan maavoimien nuorin eversti. Peiperille myönnettiin rautaristin ritariristi tammenlehvin ja miekoin. Sodan jälkeen hänestä muotoutui yksi ristiriitaisimmista ja tunnetuimmista SS-miehistä. 

Peiper värväytyi 18-vuotiaana SS:n 1933. SS-kenraali Sepp Dietrich valitsi hänet johtamaansa Hitlerin kunniakaartiin Leibstandarte SS Adolf Hitleriin. Peiper opiskeli SS:n upseerikoulussa Junkerschulessa 1935 (Katso SS - Junkerschule / Flint Kaserne, Bad Tölz). Hänet ylennettiin upseeriksi seuraavana vuonna. Peiper palveli SS-valtakunnanjohtaja Heinrich Himmlerin adjutanttina vuodesta 1938 vuoden 1941 elokuuhun asti, toimien kuitenkin komppanianpäällikkönä Ranskan sotaretkellä keväällä 1940.
Vuonna 1941 hän palasi Leibstandarten rintamajoukkoihin itärintamalle. Hän johti taisteluita muun muassa Harkovassa. Peiper tuli tunnetuksi aggressiivisesta hyökkäystaktiikastaan, jossa joukot etenivät kyliin joka suunnasta puolitelavaunuin ja rakennuksia tulittaen ja sytyttäen ne tuleen. Peiperin pataljoona tuli tunnetuksi nimellä "soihtupataljoona".

Vuoden 1944 joulukuussa Ardennien taistelussa Peiperin komennossa oli taisteluosasto Peiper. 6. SS-panssariarmeijaan kuulunut taisteluosasto oli muodostettu hänen komentamansa rykmentin, 1. SS-panssaridivisioona Leibstandarte Adolf Hitlerin 1. SS-panssarirykmentin, ympärille liittämällä siihen muun muassa raskailla Tiger II -panssareilla varustettu 501. raskas SS-panssarivaunupataljoona sekä jalkautuneita laskuvarjojääkäriyksiköitä. Peiperin ryhmä oli saksalaisten kärkiyksikkö omalla sektorillaan Ardenneilla, edeten La Gleizeen asti, jossa jäi amerikkalaisten motittamaksi. Peiper miehineen onnistui kuitenkin vetäytymään hyläten samalla suuren osan raskaasta kalustostaan. Ardennien taistelun aikana Peiperin johtama taisteluryhmä syyllistyi satojen amerikkalaisten sotavankien ja belgialaisten siviilien teloituksiin.
Keväällä 1945 hän taisteli itärintamalla Unkarissa. Peiper antautui lopulta Alpeilla amerikkalaisille joukoille.
Sodan jälkeen Peiper miehineen oli syytettynä Dachaun sotarikosoikeudenkäynneissä amerikkalaisia joukkoja vastaan kohdistuneesta sotarikoksesta, Malmedyn verilöylystä. Hänet ja osa hänen miehistään tuomittiin kuolemaan. Tuomioita ei kuitenkaan pantu täytäntöön koska  todisteiden katsottiin saadun väärin tavoin. Tuomitut kärsivät lopulta vain vankeusrangaistuksia. Peiper vapautui jouluna 1956 ja hän yritti sopeutua normaaliin elämään.

Hän muutti myöhemmin Ranskaan, Travesin pikkukylään. Peiperin käydessä eräänä päivänä ostoksilla lähikaupungissa rautakaupan myyjä huomasi hänen saksalaisen aksenttinsa ja tutki Peiperin antaman shekin jolloin hänen henkilöllisyytensä selvisi. Myyjä ilmoitti asiasta Ranskassa toimiville kommunisteille. Travesin katuihin ja seiniin alkoi ilmestyä uhkaustekstejä. Peiper pysyi talossaan mutta lähetti perheensä turvaan. Peiperin taloon hyökättin ja se poltettiin 14. heinäkuuta 1976. Peiperin palanut ruumiinsa löytyi sen jäännöksistä. Surmatyön tekijöistä ei ole varmuutta mutta jälkikäteen tekijöiksi ilmoittautui "Kostajiksi" itseään kutsunut ranskalainen ryhmä.

Joachim Peiper on ollut yksi suosituista historiankirjoituksen kohteista sodan jälkeen. Osa Peiper-elämäkertojen kirjoittajista on suhtautunut hänen vakaviin sotarikoksiinsa selitellen ja apologisesti.

OPV 2022

Kuvat OPV ja internet