Operaatio Dynamosta kertova museo Dunkerque

Kuvaus:

Operaation DYNAMO oli Toisen maailmansodan ehkä suurin sotilaiden evakuointi operaatio koko sodan aikana.

Britannian siirtoarmeija oli siirretty vuonna 1939 miehittämään ja tukemaan ranskalaisia Maginot-linjassa. Armeijan vahvuus oli noin 390000 miestä. Armeijaa komensi sotamarsalkka lordi Gortin. Saksalaisten aloitettua hyökkäyksen länteen 10.toukokuuta 1940 aamulla, se eteni vauhdilla Maginot-linjan läpi, joten englannin siirtoarmeija ja ranskalaiset joutuivat perääntymään kohti kanaalin rannikkoa.

Perääntyvä siirtoarmeija vaelsi kohti Calaisia ja Dunkergueta, jossa oli Ranskan kolmanneksi suurin satama.

Nyt oli pakko kehitellä pikavauhtia jonkinlainen systeemi joukkojen evakuoimiseksi. Näin syntyi operaatio DYNAMO, sen toteuttajaksi valittiin Amiraali Sir Bertram Home Ramsey. DYNAMON tukikohta oli Doverin linnan alla olevissa tunneleissa. Käytettävissä olevia resursseja arvioidessa päädyttiin niinkin varovaiseen lukuun, jos saataisiin ainakin 45000 miestä evakuoitua?

Saksalaisten panssarikiilat työnsivät englantilaiset ja ranskalaiset Dunkerguen rantaan. Sotahistoriassa kirjoitetaan, että Hitler antoi määräyksen 23. toukokuuta pysäyttää panssarit odottamaan jalkaväkeä. Todellisuudessa ajatuksen isä oli silloinen armeijaryhmä B- komentaja kenraalieversti Gerd von Rundstedt, tämän 64- vuotiaan vanhakantaisen upseerin tähti oli nousussa, joten hän uskalsi määrätä panssarivoimansa pysähtymään. Silloinen armeijan komentaja Walther von Braunhitsch antoi käskyn siirtää ne Fedor von Bockin armeijaryhmään kertomatta siitä Hitlerille. Hitler kuuli asiasta käydessään Rundstedtin päämajassa. Rundstedt esitteli rintamatilannetta Hitlerille, joka kysyi, miten hän aikoi käyttää panssareitaan? Rundstedt ihmetteli ääneen, eikö ylipäälikkö tiennyt, ettei hänellä ollut enää panssareita? Hitler raivostui, perui käskyn ja haukkui von Braunhitschin perin pohjin. Asia ei päättynyt siihen, nyt alkoi todellinen hämmennys. Göring heräsi jostain ja vaati ja sai hoitaakseen ilmavoimilla tämän motin. Toisen ilma-armeijan komentaja Albert Kasslerin, joka tunsi ja tiesi tilanteen. Lentokalusto oli kärsinyt jo kohtuullisen kovia tappioita, tämä perusteluna esitti vastalauseen, sitä ei Göring noteerannut.

Toinen mies parooni Manfred von Richthofenin serkku Wolfram von Richthofen otti asiakseen hoitaa homma, tämä vähät välitti kalustotappioista, häntä ajoi eteenpäin aivan muut asiat. Hän otti puutteista huolimatta päävastuun alueen pommittamisesta. Panssarit eivät lopultakaan liikkuneet, jalkaväki saavutti ne ja törmäsi englantilaisten lujaan vastarintaan.

Saksalaiset pommittivat Dunkerguen sataman aika pian siihen kuntoon, ettei sitä enää pystytty käyttämään lastauspaikkana. Muutenkin saksalaiset ottivat kaikki suuremmat alukset kohteekseen. Englantilaisilla ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin värvätä kaikki irti saatavat alukset, joiden pituus oli vähintään 16 jalkaa (n. 5 metriä). Kuninkaallisesta laivastosta saatiin haalittua 40 hävittäjäalusta, niistä upposi kuusi ja 19 vaurioitui, samaan aikaan ranskalaiset menetti 3 alusta. Virallisen tiedon mukaan saatiin kaiken kaikkiaan kokoon 860 erilaista alusta, epävirallisen tiedon mukaan niitä olisi ollut yli 1200.

Siirtoarmeijan onneksi sää oli aika ajoin pilvinen ja omat ilmavoimat pystyivät pitämään vihollisen jotenkin aisoissa. Evakuoinnin parina viimeisenä päivänä englantilaiset vähensivät taistelulentoja Dunkerguehen. He halusivat säästää kalustoa, jos saksalaiset yrittäisivät maihinnousua saarelle. Englantilaisten kannalta tilanne oli kriittinen, väsyneitä miehiä oli muttei juurikaan aseita.

Rantakaista kutistui aika pian kaupungin länsilaitaan ja idästä Neiuportin kylään. Rantakaistaa oli vajaa 50 kilometriä leveyttä ja syvyyttä vähän yli 10 kilometriä. Tälle alueelle ahtautui noin 200000 miestä. Heillä ei ollut käytännössä mitään suojaa. Tilapäisiä laitureita rakennettiin ajamalla kuorma-autoja niin pitkälle kun suinkin menivät ja lankkuja päälle kulku uraksi. Komentona oli, jokaisen piti ottaa mukaan ainakin kivääri ja kypärä. Kiireessä tehtiin päätöksiä, jotka ammuttiin alas saman tien. Ensimmäinen ajatus oli koota miehet divisioonittain rannan jonoihin, joukot olivat kuitenkin niin sekaisin, ettei se ajatus toiminut. Toinen oli siirtää se osa armeijasta, joka vielä pystyi puolustautumaan (n.60000 miestä), siihen eräs komentaja kysyi hieman sarkastisesti, Mitä sitten?

Ranskalaiset puolustivat rantakaistaa englantilaisten rinnalla, he eivät saaneet koskaan evakuoimis- käskyä omiltaan. Eräässä tilaisuudessa käytiin keskustelu mikä herätti englantilaiset. Ranskalaisten komentaja kysyi: Te siis lähdette? johon vastaus oli, Kyllä me lähdemme. Siinä kohdassa englantilaiset päättivät, jos me haluamme jatkaa liittolaisina, meidän on otettava ranskalaisia mukaan.  

Operaatio alkoi virallisesti 26.toukokuuta 1940 klo 18.57. Tätä ennen saatiin tuotua Calaisista ja Dunkerguesta 27936 miestä. Evakuointi päättyi virallisesti 1.kesäkuuta 1940 (Erilaisia pienempiä aluksia tuli vielä päivien päästä). Evakuointi kesti virallisen tiedon mukaan 6 vrk ja 3,5 t.

Evakuoinnissa saatiin pelastettua lähes varmalta tuholta 338226 miestä 26.toukokuuta ja 1.kesäkuuta välisenä aikana. Kun lukuun lisätään ne 27936 miestä, jotka tuotiin sitä ennen, yhteensä 366162 miestä. Tästä kokonaismäärästä ranskalaisia oli 139911 miestä.

Se mitä jäi, oli 68111 miestä kaatuneina, haavoittuneina ja vangiksi joutuneina. Koko kalusto 63879 ajoneuvoa, 2472 tykkiä, 20548 moottoripyöriä, 79097 tonnia ammuksia, varastotavaraa 416940 tonnia ja polttoainetta 164929 tonnia (pääosin bensiiniä).

Näin jälkeenpäin voi sanoa onnistunutta evakuointia auttoi Gerd von Rundstedtin varovaisuus, jonka ansiosta saksalaiset oman sähläyksen takia menettivät täydellisen voiton ja englantilaiset välttivät musertavan tappion.

Museo on sijoitettu vanhan kaupungin koilliskulmaan, samaan linnoitukseen missä 1940 oli siirtoarmeijan päämaja. Museon osoite on Courtine du Bastione 32 59140 Dunkergue puh. +33(0)328667921.

Kuvat kartat: Netti   Tiedot:DUNKERQUE Richard Collier WSOY 1961

MKe 2023