Sotamies Heinrich Severlohin kk- asema Omaha Beach

Kuvaus:

Vuonna 1942 asevelvolliseksi kutsuttiin maanviljelijän poika Heinrich Severloh (23. kesäkuuta 1923 Metzingen – 14. tammikuuta 2006 Lachendorf) Sotilasura alkoi komennuksella Venäjän rintamalle, paleltumat siellä aiheuttivat sen, ettei hän ehtinyt osallistua varsinaisiin taisteluihin. Varsovassa häntä hoidettiin nielurisatulehduksen takia. Toivuttuaan näistä hänet komennettiin vastaperustettuun 352. Jalkaväkidivisioonaan ( Joulukuu 1943 ).
Varhain aamulla 6.6.1944 klo 6.30 20-vuotias sotamies Heinrich kiiruhtaa täyttämään velvollisuuttaan asemaan (WN62). Hänen aseenaan oli MG 42 konekivääri. Pesäke oli otsikkokuvan keskellä, missä nyt on pusikko. Laskuveden aikana rantaan on matkaa n.150 m. Näkyvyys alas rantaa oli esteetön. 
Tälle kohtaa rantaa nousi maihin amerikkalaisten 1.Jalkaväkidivisioon, ranta oli nimeltään ”Easy Red”. Puolustuksessa oli 352. jalkaväkidivisioona, tällä kohtaa kaistaa puolusti konekiväärien lisäksi kaksi 75 mm, kaksi 50 mm panssaritorjunta tykkiä ja pari 50 mm kranaatinheitintä. Heinrich oli saanut ohjeen avata tuli, kun hyökkääjä olivat polviin asti vedessä, tosin Heinrich avasi tulo heti kun maihinnousualuksen etuluukku aukesi. MG 42:lla se ei pitkiä sarjoja tarvinnut, koska aseen tulinopeus on noin 1200 laukausta minuutissa. Ne, jotka selvisivät rantaan asti ei ollut muuta suojaa, kun laskuveden paljastamat maihinnousuesteet. Kun hyökkääjä sai rantaan panssareita, joilla sai hiljennettyä puolustajan raskaanpa aseistusta ja pesäkkeitä. Vasta sodan jälkeen Heinrich sai tietää, että hän oli lähes ainut kk ampuja tällä kaistalla vielä pitkälle iltapäivään. Kun Heinrichin käskettiin irtaantua, oli jo pitkällä iltapäivässä. Siihen mennessä hän oli ampunut arviolta reilusti yli 40 kk vyötä eli noin 11000 laukausta.

Hän joutui amerikkalaisten vangiksi, ymmärsi olla hiljaa roolistaan rannalla. Heinrich lähetettiin ensin Englantiin, sieltä Yhdysvaltoihin työskentelemään itärannikon sadonkorjuussa. 1946 hän tuli takaisin Eurooppaan, ensin Belgiaan ja sitten Englantiin ja Skotlantiin. Heinricin ikääntynyt isä anoi poikaansa jatkamaan kotitilan maanviljelystä. Huhtikuussa 1947 hän vapautui sotavankeudesta. 

Siviilissä nuoren miehen velvollisuuden tunto vanhetessa alkoi muodostua painajaiseksi. Hänen mieltään painoi se, kuinka monta hän oli rannalla surmannut. Joidenkin arvioiden heitä olisi ollut 2000–3000 miestä, toinen arvio on n. 1300 miestä 1.Divisoonan tappiot tällä rannalla olivat juuri tuota luokkaa. Heinrich tapasi Normandiassa miehiä, joita hänen tulituksensa oli melkoisella varmuudella haavoittanut. Heistä tuli loppuelämän ystäviä, he lohduttivat Heinrichiä ”Sinä et ollut ainut joka tuona aamuna ampui tällä rannalla”.

Paikalle löytää helposti, sen läheisyydessä on 1. jalkaväkidivisioonan muistomerkki, kivipylväs, johon kaiverrettu kaatuneiden amerikkalaisten nimet. 

Kuvat: Internet
Teksti: ”Omahan peto: Saksalainen sotilas, joka puolusti Omaha Beachia”  
MKe 2025