Hitlerin V-1 superbunkkeri - Siracourt

Kuvaus:

Siracourt V-1 -bunkkeri on toisen maailmansodan bunkkeri, jonka rakensivat vuosina 1943–44 Natsi-Saksan joukot Siracourtissa, joka on kunnanvirasto Pas-de-Calais'n departementissa Nord-Pas-de-Calais'n alueella Ranskassa. Koodinimi Wasserwerk St. Pol, se oli tarkoitettu käytettäväksi pomminkestävänä varastona ja V-1-lentopommien V-1 laukaisupaikkana. Se ei kuitenkaan koskaan toiminut intensiivisen liittoutuneiden pommi-iskujen vuoksi, jotka tekivät siitä kaikkien Saksan V-aseiden ja myös kaikkien sotilaallisten kohteiden eniten hyökkäyksen Euroopassa toisen maailmansodan aikana.

Kun liittoutuneet saivat ilmaparemmuuden vuoteen 1943 mennessä, Luftwaffellä oli vastuu V-1:stä – keskusteltiin siitä, miten parhaat aseet voitaisiin käyttää lisääntyneen ilmapommituksen uhan edessä. Luftwaffen Flak-divisioona suosi V-1:n hajottamista suureen määrään pieniä naamioituja laukaisupaikkoja. Luftwaffen tuotanto-ohjelmasta vastannut kenraali Erhard Milch kuitenkin kannatti suuria lanseerausbunkkereita. Adolf Hitlerin tiedettiin kannattavan tällaista lähestymistapaa, joka oli jo johtanut massiivisen bunkkerin rakentamiseen WattenWatteniin V-2-ohjusten laukaisemiseksi. Heinäkuussa 1943 Luftwaffen johtaja Hermann Göring teki kompromissin, jonka mukaan molempia vaihtoehtoja tavoiteltaisiin; neljä (ja lopulta kymmenen) raskasta laukaisubunkkeria rakennettaisiin yhdessä 96 kevyen asennuksen kanssa

Raskaat bunkkerit oli kaikki tarkoitettu rakennettaviksi vakiosuunnittelun mukaisesti, koodinimeltään Wasserwerk (vesilaitokset) niiden todellisen tarkoituksen salaamiseksi. Kaksi ensimmäistä rakennettaisiin Pas-de-Calais'ssa DesvresDesvresissä lähellä Lottinghenia ja Siracourtia lähellä Saint-Pol-sur-TernoiseSaint-Pol-sur-Ternoisea. Nämä kaksi kohdetta ovat noin 177 kilometriä (110 mi) ja 210 kilometriä (130 mi) Lontoosta. Kaksi muuta rakennettaisiin Tamervillessä ja Couvillessä Cotentinin niemimaalla lähellä Cherbourgia. Tarkoituksena oli, että kaikki neljä olisivat toiminnassa joulukuuhun 1943 mennessä, ja myöhemmin rakennetaan lisää bunkkereita.

Liittoutuneet havaitsivat Siracourt-bunkkerin rakentamisen melkein heti, kun se alkoi syyskuussa 1943, kun kaksi rinnakkaista kaivantoa kaivettiin ja betonoitiin rakenteen seinien muodostamiseksi. Raskaan liittoutuneiden pommitukset haittasivat rakentamista, mutta se jatkui kesäkuun loppuun 1944, jolloin paikka tuhoutui kuninkaallisten ilmavoimien pudottamilla Tallboy-pommeilla. Tähän mennessä noin 90 prosenttia betonista oli valmistunut, lukuun ottamatta loppuosia, mutta oletettavasti pomminkestävä rakenne ei kyennyt kestämään kuuden tonnin Tallboyta. Yksi pommi tunkeutui täysin kattoon ja räjähti alla, kun taas toinen aiheutti huomattavia vahinkoja, kun se räjähti yhden seinän vieressä. Paikan ympärillä olevaa maata kirnusi yli 5.000 tonnia pommeja.Kun paikka hylättiin huhtikuussa 1944, ulkopuoli oli käytännössä valmistunut, mutta sisätilojen louhinta oli vasta alkanut. Arviona on, että Siracourt oli koko Euroopan raskaimmin pommitettu sotilaskohde, johon oli suunnattu 5 070 tonnia pommeja. Nämä pommit muuttavat huomattavasti maastoa paikan ympärillä, tuhoten suurimman osan Siracourtin kylästä. Sodan jälkeen viranomaiset hylkäsivät nopeasti ajatuksen bunkkerin purkamisesta. Ennen kuin maa tasattiin, 80 saksalaista sotavankia poisti Englannin maihinnousurampin ja täytti osittain bunkkerin sisätilat.

Tiedot: kuvat ja tiedot internet 

Osoite: 14 Rue de Beauvois, 62130 Siracourt, Ranska

JHe 2026