Oranienburgin lentokenttä ja Heinkel tehdas

Kuvaus:

Oranienburgin lentokenttä sijaitsi Berliinin pohjoispuolella, idässä Oranienburgin ja lännessä Leegebruchin rajaamana. Se rakennettiin vuosien 1936 ja 1939 välillä, ja Oranienburgissa sijaitseva Heinkelin lentokonetehdas käytti sitä tehdaslentokenttänä ja Luftwaffen (Saksan ilmavoimat) lentokenttää vuoteen 1945 asti

Oranienburgin lentokenttä oli aikoinaan pelottomien lentäjien, insinöörien, mekaanikkojen, sotilasneuvonantajien, sotilaiden, sotilaiden, lentokoneiden, pommien ja kaikenlaisen muun ilkeän kaluston koti. Heinkelillä oli myös toimipisteitä lähellä Germendorfissa ja Reinickendorfissa Berliinissä, ja se auttoi kirjaimellisesti synnyttämään petoja, kuten Heinkel He 111:n, Heinkel He 177:n ja Junkers Ju 88:n, maapalalle.

Flugplatz Oranienburgin suurin maine on legendaarisen Horten Ho IX/Horten Ho 229 Flying Wing -pommikoneen, maailman ensimmäisen "häivepommittajan", testikeskuksena. Veljekset Reimar ja Walter Horten suunnittelivat koneen vastauksena Luftwaffen johtajan Hermann Göringin pyyntöön koneesta, joka täyttäisi maagisen 3×1 000-standardin – eli kykenisi kuljettamaan 1 000 kiloa pommeja 1 000 kilometrin päähän 1 000 kilometrin tuntinopeudella. Horten Ho IX saavutti 960 km/h Junkersin suihkuturbiinimoottoreilla tehdyissä testeissä Flugplatz Oranienburgissa kesällä 1944. Göring oli tyytyväinen ja lisäsi tuotantotilaustaan.

Vain muutamia prototyyppejä rakennettiin, ja sodan loppu katkaisi sen kehityksen – Saksaa varten. Amerikkalaiset nappasivat piirustukset ja yhden lähimpänä valmistumista olevista malleista Operaatio Paperclipissä, joka otettiin käyttöön saksalaisten aseiden tutkimuksen turvaamiseksi ennen neuvostoliittolaisia. Amerikkalaiset löysivät myöhemmin paljon käyttöä häivepommittajille…

Valokuvissa on täydellinen luettelo kaikista Luftwaffen aktiivisista lentävistä yksiköistä (pois lukien koulutusyksiköt), jotka olivat täällä toisen maailmansodan aikana vuosina 1939–1945.

Lentokentästä ei ole paljon jäljellä. Se rakennettiin vuosien 1936 ja 1939 välillä, ja sitä käytettiin lähes sodan loppuun asti Heinkel-Werke Oranienburgin toimesta Luftwaffen (Saksan ilmavoimien) sotilaslentokoneiden kehittämiseen ja rakentamiseen.

Liittoutuneiden pommitukset lopetettiin Heinkelin tehtaalla huhtikuussa 1945, ja venäläiset muuttivat sinne sodan jälkeen, ottivat alueen haltuunsa, kuten niin monien muidenkin, ja käyttivät sitä sotilaslentokenttänä lähtöönsä asti.

Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton miehitysjoukot purkivat Heinkelin lentokonetehtaan jäljellä olevat ehjät tilat lähes kokonaan. Tehdaslentokentän kiitotie kuitenkin korjattiin, ja Neuvostoliiton ilmavoimat käytti sitä sotilaslentokenttänä vuoteen 1994 asti. 1950-luvulla tänne sijoitettiin Iljušin Il-28 -etulinjan pommikoneita, ja 1960-luvulla Il-28BM -maalinheittimiä ja Antonov An-8 -kuljetuskoneita. 1970-luvulta lähtien täällä on sijainnut 239. helikopterirykmentti, joka on varustettu Mil Mi-2-, Mi-6-, Mi-8- ja Mi-24-helikoptereilla.

Yksi yhä pystyssä olevista rakennuksista on kuitenkin jättimäinen halli, jossa oletettavasti rakennettiin lentokoneita ennen kuin ne lähetettiin suorittamaan tuhoisia työtään muualle. Se on riittävän hyvässä kunnossa – yläpuolella olevista palkeista roikkuu edelleen väkipyöriä ja häkkejä, ja ovet ovat isoja, mikä saa miettimään, kuinka pitkiä saksalaiset ovat mahtaneet olla noina päivinä.

Vuodesta 2003 lähtien uuden B96-valtatien rakentamisessa on käytetty suurinta osaa kiitotietä Oranienburgin läntisen ohitustien reittinä. Marraskuussa 2010 Kölnissä toimiva vähittäiskauppakonserni REWE aloitti logistiikkakeskuksen rakentamisen sinne. Se otettiin käyttöön 29. syyskuuta 2011.

Lisäksi 17 hehtaarin alueelle IFE Eriksen AG rakensi aurinkopuiston. Elokuusta 2011 lähtien 33 200 aurinkopaneelia on tuottanut jopa 7,8 megawattia sähköä.

Heinkel tehtaan jäljellä oleva rakennus  52.73000 , 13.21845 ja Heinkel tehtaan muistomerkki sijaitsee pisteessä 52.74382 , 13.17434

YouTube: https://www.abandonedberlin.com/stories/flugplatz-oranienburg 

Tiedot ja kuvat: internet

JHe 2026