Sammatus Aunus

Paikka:

Sammatus Aunus

ID:

009090093

Sijainti:

Kuvaus:

Marski kävi tietämättään lähellä kuolemaa syyskuussa 1943. Sammatus (Sambatuksa) on pieni kylä eteläisessä Aunuksessa. Kylän aluetta linnoitettiin lujasti osana PSS-linjaa Jatkosodan asemasodan aikana, ja siellä käytiin kiivaita taisteluja kesäkuun 1944 lopulla.

Ja siihen liittyy seuraava Jatkosodan tarina. Sammatuksessa järjestettiin 14.-26.9.1943 kurssi pioneeriupseereille, joita oli lähetetty paikalle nelisenkymmentä. Koulutuksesta vastasivat aselajin uusimmasta kehityksestä oppinsa Saksasta hakeneet.

Luutnantti Paavo Korhosella kävi mielessä monta kertaa, että vihollisvaara kurssilaisille oli ilmeinen. Hän oli jo kerran, vuonna 1941, haavoittunut erään peltoaukeaman reunassa. Aunuksen aukeat olivat hänestä inhottavia. Tälläkin alueella nyt metsänreunasta tykytetty pikakiväärin lippaallinen voisi tappaa suurimman osan harjoittelevasta pioneeriryhmästä, ja ampuja pääsisi pakoon mihin suuntaan tahansa.

Metsänrajasta ei ammuttu pikakiväärillä, mutta sinne oli sulautunut venäläinen tiedustelupartio. Sitä johtaneen partisaanimajurin kiikarikiväärin ristikolla oli hetken marsalkka Mannerheim, kun pioneerikurssi huipentui lauantaina 25.9.1943 pidettyyn taistelunäytökseen. Näytöksessä erityistä oli se, että tukikohdan valtausta markkeeraavassa "lopputentissä" ammuttaisiin kovilla, käytettäisiin käsikranaatteja sekä riuku- ja kasapanoksia. Vain vihollinen tulisi puuttumaan.

Läsnä he kuitenkin olivat, "katsomon puolella."

Sammatukseen saapui aamulla autoletka yllättäen. Yhden auton oikeassa etukulmassa vipatti lippu. Ylipäällikkö ja hänen luottomiehensä (kenr Erik Heinrichs) saattojoukkoineen tulivat seuraamaan pioneerikurssin taistelunäytöstä. Päivä oli syyssuttuinen, hämärä ja tihkuinen. Paavo Korhonen tiesi, että nyt tulisi vaikeuksia. Hänellä oli kamerassaan hidasta filmiä, ja sitäkin oli jäljellä vain viisi ruutua. Luutnantti tiesi myös, ettei Marski erityisemmin pitänyt valokuvaajista, vaikka Korhosella virallinen lupa olikin.

Ylipäällikkö seurasi useita tunteja kestäneen harjoituksen alusta loppuun. Se sujui käsikirjoituksen mukaisesti, tappioitta. Tosin yksi kurssilaisista oli haavoittunut aikaisemmissa harjoituksissa. Hänen heittämänsä käsikranaatti jäi lyhyeksi ja osui juoksuhautaa tukeneen pöllin päälle. Mies ei ehtinyt pinkaista riittävän kauaksi vaan sai heittämästään kranaatista sirpaleen takapuoleensa. Se kollegoja kaikkein perkeleimmin nauratti, kun persuuksistaan paikattu mies palasi riviin urheudesta myönnetty kunniamerkki plakkarissaan. Sellainen tunnustus kun oli tapana myöntää kaikille haavoittuneille.

Partisaanimajuri ei siltä päivältä sankaruusprenikkaa saanut. Hän kyllä seurasi taisteluharjoituksen ja ihmetteli pitkää, suikkapäistä upseeria, jolla roikkui kiikarit kaulassa ja kävelykeppi vasemman käden koukussa. Myöhemmin venäläinen majuri kertoi pitkään olleensa kahden vaiheilla; maali oli joka tapauksessa ollut houkutteleva ja avoimessa maastossa noin 500 metrin matkalta vieläpä helppo.

Sijanti kartalla:

Ladataan karttaa..