Leningradin saarron murtamisen museo Neva

Kuvaus:

Leningradin saarron murtamisen museo on rakennettu Neva-joen ylittävän sillan penkereen sisään. Museon ytimenä on 40 metriä leveä, 8 metriä korkea ja 6 metriä syvä dioraama (kolmiulotteinen maisemamalli), joka kuvaa Leningradin saarron murtamiseen johtaneen taistelun alkua tammikuussa 1943. Dioraamassa venäläiset joukot rynnäköivät Neva-joen jään ylitse saksalaisten asemiin. Näkymä on Nevan länsirannalta kohti itää juuri nykyisen museon kohdalta.

Museon uudisrakennus, jonka nimi on Läpimurto, avattiin tammikuussa 2018. Rakennukseen on luotu interaktiivinen sodan maailma, jossa muun muassa 3D-, valo- ja äänitehosteiden avulla kuvaillaan taistelukohtauksia sekä Leningradin saarron murtamiseen johtaneesta operaatiosta että Viiden kopeekan kolikon sillanpääaseman taisteluista. Museo on avoinna ti-su klo 10-18 (kiinni maanantaisin). Sisäänkäynnin edessä, piha-aukiolla on kuusi venäläistä panssarivaunua, joista osa meni rynnäkössä jään läpi Nevan pohjaan, mutta ne on sittemmin vedetty kuiville.

Museon näyttelyt liittyvät paikkakunnan taisteluihin Toisessa maailmansodassa. Silloin Saksan Pohjoisen Armeijaryhmän saartoliike Leningradin itäpuolella saavutti Laatokan rannan Pähkinälinnan kaupungin kohdalla 8.9.1941. Samaan aikaan Suomen armeija saavutti Vanhan valtiorajan Karjalan kannaksella ja pysäytti hyökkäyksensä siihen. Kun saksalaisjoukot eivät päässeet Itä-Kannaksella yhteyteen suomalaisjoukkojen kanssa, tämä jätti Leningradille auki sen ainoan henkireiän, joka aukesi Laatokalle. Ajastaan sitä alettiin kutsua Elämän tieksi.

Elämän tiellä yleisesti tarkoitetaan useampaa huoltoyhteyttä Laatokan eteläosien kautta Leningradiin ajalla syyskuu 1941 - helmikuu 1944. Avoveden aikaan liikenne tapahtui laivoilla Kobonasta ja Novaja Ladogasta Laatokan länsirannalla sijaitsevaan Osinovetsin satamaan. Talvella Laatokan ylitti Kobonasta alkanut noin 25 kilometrin pituinen jäätie Vaganovoon ja Kokkorevoon. Ja näistä Laatokan rannikon pisteistä liikenne edelleen Leningradiin tapahtui sekä kuorma-autoilla että junilla. Lisäksi kaupunkia huollettiin kuljetuskoneilla ilmateitse. Tämä logistinen kokonaisuus muodosti Elämän tien.

Venäläiset mursivat Leningradin saarron siis tammikuussa 1943, kun puna-armeija sai työnnettyä saksalaiset pois Laatokan rannasta reilun kymmenen kilometrin päähän. Saarron murtamiseen johtanut hyökkäys - Operaatio Iskra (Kipinä) - tapahtui samanaikaisesti kahdesta suunnasta: lännestä ja idästä. Juuri tätä operaatiota kuvailee Neva-joen itärannalla sillanpenkereessä oleva alkuperäinen Leningradin saarron murtamisen dioraama.

Näin puna-armeijan operaatiolla avattiin Leningradiin noin 10 kilometriä leveä maakäytävä, jonka kautta rakennettiin huoltomaantie ja -rautatie. Tällöin kaupunkiin saatiin toimitettua enemmän ja tehokkaammin materiaaleja kuin Laatokan yli kulkevan Elämän tien kautta. Edelleen, lopullinen Leningradin saarron murtaminen tapahtui tammikuussa 1944, kun venäläisten käynnistämä hyökkäys pakotti saksalaiset taaksepäin noin 60-100 kilometrin päähän Leningradista ja sitten edelleen taaksepäin länteen Narva-Peipsijärvi -linjalle asti. ENa 2018.